Pimeän jälkeen

Ghanassa joulun aika ei liity samalla tavalla vanhaan pakanajuhlaan kuten Suomessa. Niinpä joulu on siellä puhtaasti kristillinen juhla. Sen sijaan joulun aikaan sijoittuu kaakaosadon korjuun aloittaminen. Joulun juhlinta keskittyy aikavälille 20.12.-6.1. ja tuona aikana pidetään paljon erilaisia joulutapahtumia ja juhlia. Piknikit rannalla ovat todella suosittuja joulun pyhinä. Ja aivan kuten Suomessakin, moni matkustaa kaupungista maaseudulle joulunviettoon. Alta löydät joitakin ghanalaisia jouluperinteitä. Kuvatulkkaus: kolmonen viimeistelee joulukuusen koristelu-urakkaansa Koristelut Ghanassa ei tietenkään kasva kuusia, joten muovisia kuusia näkee lähinnä julkisissa rakennuksissa ja ostoskeskuksissa. Ghanalaiset koristelevat usein oman pihapuunsa, esimerkiksi mango- tai guavapuun, lasten tekemillä värikkäistä kreppipapereista leikatuilla koristeilla. Samoilla paperikoristeilla voidaan koristella myös asuntoa. Jouluaatto Paikalliset muusikot järjestävät ulkona paraatej

Ghanalaisen sanonnan mukaan lapsi on valmis syömään samalta lautaselta vanhempiensa kanssa kun osaa pestä kätensä. Käsillä syöminen ja ruoan nauttiminen samalta lautaselta ovatkin merkittävässä osassa ruokakulttuuria kaikkialla Afrikassa. Myös arabikulttuureissa ja Intiassa käsillä syöminen on isossa roolissa. Meille eurooppalaisille ajatus on vieras, vaikka täälläkin monet ruokalajit nautitaan oikeastaan käsin. Kun mies toi minulle ensimmäisen kerran eteen ghanalaisen aamiaisen; tuoretta leipää ja munakkaan, eikä missään näkynyt ylimääräisiä lautasia, saati ruokailuvälineitä, olin ymmälläni hetken. Miehen näytettyä esimerkkiä nappasin rohkeasti leipää ja kauhaisin sen avulla mukaan munakasta. Ghanalaiset aamiaiset ovat meidän perheemme viikonloppujuttu ja varsinkin kolmonen odottaa niitä yli kaiken. Enää ei tulisi mieleenkään kattaa aamiaispöytään ruokalautasia tai ruokailuvälineitä. Käsillä syömisessä on outoa taikaa ja ruokakin tuntuu usein maistuvan paljon paremmalta. Kuvatu

Jotkut päivät eivät unohdu. Äidin elämästä eivät unohdu lasten syntymäpäivät. Kun lapsi täyttää kahdeksan vuotta, lauletaan aamulla onnittelulaulu ja syliin sujautetaan halauksen jälkeen paketti. Leivotaan herkkuja ja kutsutaan sukulaiset kylään. Mutta huomenna tai tulevana viikonloppuna en saa tehdä niistä ensimmäistäkään. Taivallan kolmosen kanssa (ennusteen mukaan sateisessa) joulukuun harmaudessa hautausmaalle ja sytytän Valon lyhtyyn kynttilän. Kuvatulkkaus: Valo istuu tuolissaan ruokalappu kaulassaan ja hekottelee leveästi Tämä syntymäpäivä ei ole niin iso mörkö kuin aiemmat. Siihenkin, kumma kyllä, tottuu, ettei syntymäpäiväsankaria ole. Kyllä huominen on silti surun ja ikävän päivä, pohjavireeltään vähän haikea. Siitäkin huolimatta, että kolmonen varmasti repii minut miljoona kertaa tähän hetkeen ja saa hymyilemään ja nauramaan kanssaan. Kahdeksan vuotta ei tunnu Valon kohdalla merkitykselliseltä, sillä vuosilla ei Valon eläessäkään ollut niin isoa merkitystä. Lakkas

Tiedättekö sen simppelin ohjeen, että monikielisessä perheessä jokainen puhuu vain omaa äidinkieltään lapsen kanssa? Niin tiesin minäkin - ja ajattelin sen olevan tosi simppeli ja helppo ohje. Ihan varmasti noudatan! Sitten syntyi kolmonen ja alkoi monikulttuurisen lapsiperheen arki. Tajusin, että simppelit ohjeet eivät aina ole helppoja noudatettavia. Puhun, tottakai, kolmoselle pääasiassa suomea. Mutta perheemme yhteinen kommunikointikieli on englanti. Jos siis juttelemme koko perhe yhdessä, pitäisikö minun silti vastata aina kolmoselle suomeksi? Se ei tunnu luotevalta. Sekin tuntuu kummalliselta, että kun kolmonen kieltä opetellessaan toistaa ja kokeilee erilaisia sanoja, niin en toistaisi ja vahvistaisi hänen kanssaan myös englannin ja twin kielisiä sanoja, vaan sanoisin ne aina suomeksi. On helppoa ja järkeenkäypää toistaa lapsen sana sillä kielellä kun hän sen sanoo. Kuvatulkkaus: minä ja kolmonen aamutunnelmissa sohvalla istumassa Miehelle ajatus vain oman äidinkielen

Perjantaina kolmosen nenä alkoi vuotaa (taas vaihteeksi, ajattelin). Näytti siltä, että pääsemme aika vähällä, sillä kuumetta ei noussut ja poika jaksoi leikkiä tavalliseen tapaan. Lauantaiyönä havahduin kuitenkin kolmosen levottomaan pyörintään ja tajusin melkein heti, että hengitys on aivan liian tiheää. Paidan alle kurkistaessa näkyi, kuinka vatsa oli pullistunut ja kohoili kolmosen käyttäessä apulihaksia hengittämiseen. Mies oli yövuorossa. Mieleen nousi sekalaisia flashbackeja Valon kuolinyöstä, mutta kasasin itseni ja totesin, että unenpöpperöinen kolmonen on kuitenkin tarvittavissa määrin läsnä ja ihon väri on hyvä. Arvoin hätäkeskukseen ja terveysneuvontaan soittamisen välillä ja päädyin lopulta jälkimmäiseen, koska olin varma, että varsinaista akuuttia hengenhätää ei ollut. Terveysneuvonnassa sairaanhoitaja kuunteli kolmosen hengitystiheyttä puhelimen kautta ja ohjeisti soittamaan ambulanssin. Kuvatulkkaus: Kolmonen on juuri saapunut osastolle ja uupunut päiväunille sairaa

Olen saanut muutamia uusia ystäviä kolmosen kautta puistosta ja perhekerhoista. Uusien tuttavuuksien myötä olen joutunut miettimään paljon sitä, missä vaiheessa haluan kertoa Valosta ja omasta elämäntarinastani. Harkitsen pitkään, missä vaiheessa haluan tuoda esiin jotain niin henkilökohtaista ja haavoittuvaista, mutta toisaata tunnen eläväni pienessä petoksessa niin kauan kun en ole kertonut. Kyseessä on iso ja olennainen osa minua, minun elämäntarinaani ja sitä, kuka minä olen tänään. Koen, ettei minua oikeastaan voi tuntea, jos ei tiedä. Toisaalta kertominen merkitsee aina myös vastapuolen kannattelua, eikä siitä oikeastaan koskaan selvitä ilman kyyneleitä. Eivätkä ne kyyneleet vuoda minulta, vaan siltä ihmiseltä, joka kuulee surullisen ja vaikean tarinan ensimmäistä kertaa. Ihmiseltä, jolla ei ehkä ole minkäänlaista kosketuspintaa vammaisuuteen ja vaikeasti sairaisiin lapsiin, ja joka kerta kaikkiaan järkyttyy miettiessään sitä, mitä kerron. Kuvatulkkaus: syksyn viimeisiä k

Kuu vaihtuu, syksy tuntuu matelevan hitaasti. Toisaalta, eipä tässä mihinkään ole kiirekään. Kaamos alkaa silti saada otetta. Ostin kotiin lisävalaistusta kasveille ja kirkas valkoinen valo tekee itsellekin hyvää kun ulkona vihmoo pisaroita ja hämärä harmaa jatkuu koko päivän, vaihtuakseen alkuillasta pimeyteen. Ulkoilu tekee kurjassakin säässä hyvää, vaikka ikkunasta katsoessa ulko-oven eteen kasvaakin mielessä metrin korkuinen kynnys. Kuvatulkkaus: kuuraisia puista pudonneita lehtiä nurmikolla  Kuten aina tähän aikaan vuodesta, mieli kaipaa johonkin kauas, lämpimään aurinkoon. Eilen (tai toissapäivänä, aikajana on hieman hukassa) katsoin iltamyöhällä tv:sta juttua nuorista suomalaisista reppureissaajista. Tunsin itseni vanhaksi ja tylsäksi, kun löysin itseni tuhahtelemasta joillekin heidän jutuilleen. Matkustaminen, erilaisiin kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen ja ns. oravanpyörästä hyppääminen ovat ehdottomasti kannatettavia asioita. En silti voi lakata ajattelemasta, e

Me olemme miehen kanssa siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että meillä on keskinäiseen kommunikointiin käytettävissä yhteinen kieli, jonka me molemmat hallitsemme hyvin. Mies minua huomattavasti paremmin, sillä hän on käynyt kaikki koulunsa yliopistoa myöten englanniksi. Itse kuulostan varmaan vieläkin toisinaan vähän hölmöltä ja yksinkertaiselta, sillä sanavarastoni esimerkiksi synonyymien suhteen ei englanniksi ole lähelläkään samaa tasoa kuin suomeksi, ja toisinaan jotkut sanat ovat kateissa. Onneksi netti kulkee kännykän mukana kaikkialle ja sieltä on helppo tarkistaa käännös silloin kun sana on hukassa. Esimerkiksi taannoin ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, mikä mahtaa olla enterorokon englanninkielinen vastine. Googlesta vastaus löytyi kymmenessä sekunnissa. Kuvatulkkaus: Minä ja mies Pariisissa Eiffel-tornin juurella. Mies on sivuttain kameraan, minä kasvot kameraan päin, katse käännettynä kohti miestä Yhteisen kielen lisäksi haasteita tuottavat aksentit. Omass

Kolmosen kanssa kahdestaan vietetyt päivät alkavat, onneksi, lähestyä loppuaan. Kaikki sujui ihan hyvin siihen asti kunnes kolmonen viikonloppuna sairastui enterorokkoon. Sen jälkeen kiukkua, valvottuja öitä ja sen sellaista on ollut riittämiin. Esikoinen kävi luojan kiitos pyörähtämässä kotona juttuseurana ennen kuin lähti syysloman viettoon. Sairastaminen laittoi kaikki suunnitelmat uusiksi, sillä kuumeisen ja kivuliaan lapsen kanssa ei ole päässyt oikein liikkumaan. Eilen ja tänään olemme päässeet jo ulkoilemaan ja ai että se on tehnyt hyvää! Aika paljon kiukkua riittää vielä, sillä rokon nostattamia rakkuloita on valtavasti ja ne ovat ilmeisen kivuliaita. Käveleminen ja esineisiin tarttuminen näyttää hankalalta, mutta onneksi kivut unohtuvat aina välillä leikin tiimellyksessä. Kuvatulkkaus: kolmonen keräämässä kastanjoita   Kuvatulkkaus: kolmonen katselee lehtimerestä pilkottavaa sientä metsäkävelyllä Viime viikolla, ennen enteron ilmestymistä kuvioihin, vietimme kui

Tähän ghanalaiseen reseptiin löydät tarvikkeet lähikaupastasi. Kyseessä on angwa mo eli suorana käännöksenä öljyyn imeytetty riisi sekä sen kanssa perinteisesti tarjoiltu ghanalainen munakas. Riisin valmistuksessa kannattaa panostaa sipuleiden kunnolliseen ruskistamiseen, sillä ne tuovat ruoalle makua. Klassisessa angwa mo:ssa riisiin lisätään suolattua naudanlihaa, mutta koska emme syö lihaa, olen korvannut sen pakastealtaasta löytyvillä like meat "beef" suikaleilla. Minulla ei oikeastaan ole harmaitakaan aavistusta, miltä suolaliha maistuu tai ylipäätään sen rakenteesta, mutta mielestäni käyttämäni soijapohjaiset suikaleet sopivat makunsa ja tekstuurinsa puolesta täydellisesti tähän riisiruokaan, eikä ruoastaan tarkka mieskään ole niistä valittanut. Siinä missä suolattu liha paistetaan sipulien kanssa ja jätetään kattilaan kun sinne lisätään riisi ja vesi, olen paistanut soijasuikaleet erikseen ja lisännyt ne vasta valmiiseen riisiin. Suikaleilla on nimittäin tapana pehmetä

"Minulla on valoa varpaissa / siellä se valo liikkuu / näin kun heilutan varpaitani / valonsäde keikkuu ja kiikkuu" on laulettu muskarissa, jossa käymme kolmosen kanssa. Ohjaajan kysellessä lapsilta, missä muussa ruumiinosassa valoa voisi olla, tekisi mieleni todeta aina, että sydämessä. Siellä on minun Valoni. Kuvatulkkaus: Minä ja Valo näkövammaisten keskus Iiriksessä sopeutumisvalmennuskurssilla, loikoilemme vieretysten sängyllä ja Valolla on lempihelistin kädessään Ikävä läikähtelee pintaan juuri tuollaisina hetkinä ja on niin tärkeää antaa sen tulla. Pysähtyä hetkeksi ja kuunnella. Elämä menee kolmosen kanssa niin hurjaa vauhtia eteenpäin, nykyhetki on tosi voimakkaasti läsnä, ja niin on tottakai hyvä. Vilkkaan taaperon kanssa ei totisesti ehdi uppotumaan ajatuksiinsa niin kauan kun hän on hereillä. On vaikeaa olla kahtaalla. Valon muistaminen ja muisteleminen tuntuu tärkeältä, mutta yhtä tärkeältä tutuu nykyhetkikin. Koen niiden yhdistämisen toisinaan vaikeak

Mukavaa alkavaa viikkoa ja anteeksi pienimuotoinen blogihiljaisuus. Tässä kuitenkin tulee jatkoa Suomi vastaan Ghana -juttusarjalle, jota on aina yhtä mielenkiintoista tehdä ja joka saa aikaan loistavia keskusteluja miehen kanssa. Tällä kertaa sukelsin työ- ja raha-asioiden pariin. Kuvatulkkaus: Euroseteleitä Lähde https://all-free-download.com/free-photos/euro-money.html Kuvatulkkaus: Cedi kolikoita ja seteleitä Lähde https://business.com.gh/2018/07/13/cedi-dollar-performance-investors-expect.php Yritin etsiä tilastotietoa siitä, mitkä ovat suosituimpia ammatteja Suomessa ja Ghanassa, mutta niistä oli yllättävän vaikeaa löytää tilastotietoja. Jäimme mieheni kanssa ihmettelemään Ghanan alhaista työttömyysprosenttia sekä sitä, voiko se pitää paikkansa. Luku on kuitenkin tarkistettu useammasta lähteestä, joten kai se on uskottava. Mies epäili, että työt ja työttömyys tilastoidaan Ghanassa pakosti eri tavalla kuin Suomessa, koska luku on niin pieni. Esimerkkinä mies käy

Afrikkalainen aikakäsitys on klisee, mutta tosi, samalla tavalla kuin suomalainenkin aikakäsitys on klisee mutta tosi. Toisaalta kyllähän suomalaisetkin puhuvat ns. luonne-eroista läntisen, eteläisen, pohjoisen ja itäisen Suomen välillä. Ja sitten on tietysti yksilöiden välisiä eroja, jotkut ovat kroonisia myöhästyjiä, jotkut pystyvät ottamaan aikataulut löysin rantein ja toiset ovat aina varmuuden vuoksi kymmenen minuuttia etuajassa. Kuvatulkkaus: Näkymä Vantaanjoen rannalta syyskuun alun iltana, taivaalla pieni lintuparvi  Niinpä myös afrikkalainen aikakäsitys on syytä ymmärtää laveaksi termiksi, joka ei koske kaikkia tuon valtavan mantereen asukkaita. Ero minun ja mieheni aikakäsityksissä on silti ollut iso jokapäiväiseen arkeen vaikuttava tekijä. Mieheni on aina ajoissa kun puhutaan kouluun tai töihin menemisestä tai hänellä on jokin muu virallinen tapaaminen. Kun puhutaan Suomessa asuvien ghanalaisten keskinäisestä kanssakäymisestä, vaikkapa Ghana Unionin Suomen jaoston kok

Hiljaisuudelle ei ole sen kummempaa syytä. Yleensä kirjoitusaiheita pomppii mieleen tasaisin väliajoin, nyt päässä on ollut hiljaisempaa. Se on ehkä johtunut siitäkin, etten ole nukkunut kamalan hyvin, sillä olen lopettanut yöimetykset. Kyllä, kolmonen olisi nimittäin edelleen innokas rinnallakävijä yöaikaan ja usein möyrii mahan päälle nukkuessani huomaamattani. Ennen kaikkea haluan suojella kolmosen hampaita, mutta kyllä toisinaan tuntuu, että imetys voisi vaikka loppua kokonaan. Olisi kiva saada oma kroppa vihdoin itselle. Olen siis nukkunut  tai "nukkunut" suojavarustukset päällä ja suurin osa yöstä on mennyt herra itsepäisen kanssa taistellessa. Sanovat, että pahin on ohi muutamassa yössä, mutta tätä on jatkunut nyt jo yli viikon. Alan kallistua sille kannalle, että tämäkin on tempperamenttikysymys. Kun keskustelee yö toisensa jälkeen aiheesta "olet jo niin iso ettet tarvitse öisin tissiä" , ei päälimmäisenä ole onni siitä, että lapseni tulee pärjäämään elämäss

Vaikka kovasti toivoisin maailman ja ihmisten asenteiden muuttuvan kolmosen kasvaessa, en elättele kovin suuria toiveita sen suhteen. Rasismia, huutelua, syrjintää, kiusaamista ja niin edelleen osuu ihan varmasti myös kolmosen eteen. Siihen menee vielä joitakin vuosia, mutta tulee päivä, jolloin kolmonen tajuaa, että ihmisten iho on eri värinen riippuen siitä, mistä päin maailmaa he tulevat. Tulee päivä, jolloin kolmonen tajuaa, että jotkut kuvittelevat ihonvärin määrittelevän ihmisarvoamme ja ominaisuuksiamme. Tulee päivä, jolloin kolmonen kohtaa yhteiskuntaan piilotetun asenteellisuuden. Ja ajattelen, että minun tehtäväni on äitinä valmistaa kolmosta noita päiviä varten. Siksi koen niin supertärkeäksi sen, että mieheni kulttuuri on vahvasti läsnä meidän arjessamme. Olen oppinut mieheltäni paljon hänen kulttuuristaan ja opiskellut omatoimisesti vielä paljon lisää, jotta uskomukset, tarinat, tavat, kieli, ruuat ja moni muu asia nivoutuvat osaksi kolmosen elämää. Niin että kun koi

Kuvatulkkaus: Kolmonen ulkoilee t-paidassa, shortseissa ja aurinkolaseissa työntäen taaperokärryä, joka on lastattu mm. nukella ja pallolla Kolmoselle tuli elokuun alussa täyteen yksi ja puoli touhun täyteistä vuotta. Kesä tuntui hujahtavan ohi hurjaa vauhtia ja kolmonen vaikuttaa kasvaneen pituutta samanlaista vauhtia. Vauvamaisuus on katoamassa ja pikkupoika astumassa tilalle. Kolmonen osaa sanoja kaikilla kolmella kotikielellä, hyppii tasajaloin korokkeilta, kiipeää rappuset salamavauhtia ja on alkanut osallistumaan muiden lasten leikkeihin. Hän jaksaa kuunnella lyhyitä juonellisia satukirjoja. Piirtäminen, maalaus ja muut kädentaidot ovat hänelle mieleen, mikä tuntuu ihan kummalliselta, sillä esikoinen tai Valo eivät koskaan niistä välittäneet. Kuvatulkkaus: Kolmonen sisällä, kyykyssä, sivuttain kameraan, potkuauton edessä, kädessään avaimet.  Innokkaimmin kolmonen osallistuu kotitöihin ja niissä sekä meidän muissa yhteisissä tekemisissä ovat hänen leikkiensä juuretki

Lähde: https://camfed.org/our-impact/ghana/ Viimeisestä Suomi vastaan Ghana -postauksesta on kulunut jo pitkä tovi, joten on korkea aika sukeltaa näiden maiden koulutuksen tilastotietojen pariin. Jonkin verran taulukon kokoamisessa oli haastetta sen osalta, että Ghanan osalta en onnistunut löytämään kaikesta yhtä tuoreita tilastotietoja kuin Suomesta. Esimerkiksi koulujärjestelmän laatu -vertailussa on Ghanan osalta käytetty tietoa vuodelta 2014. Ghanan alhaista lukutaitoprosenttia verrattua peruskouluun osallistuvien määrään selittää se, että vanhemmassa väestössä lukutaidottomuus on yleisempää. Sen sijaan nykynuorten lukutaito hipoo jo 90%. Suomen osalta olisin halunnut hilata varsinkin tuota lukutaidon osuutta alemmas, sillä kyllähän meiltäkin löytyy ihmisiä, jotka eivät koskaan opi lukemaan. Vaan virallisissa tilastoissa lukutaito on merkitty 100% ja varmasti se todellisuudessa hyvin lähellä sitä  myös on. Lähde: http://www.denmarkbrazil.com/seb-concept-scho

Kuvatulkkaus: Näkymä Vantaanjoelle sillalta kuvattuna, jokea reunustavat puut ja heinikko, taivas on muutamia pilvenhahtuvia lukuunottamatta kirkas Olen valmistellut uutta postausta  mutta se ei meinaa millään edetä kun tunnelma talossa on niin raskas. Joitakin viikkoja sitten mies sai Ghanasta soiton ja tiedon siitä että hänen paras ystävänsä, joka myös sattuu olemaan hänen serkkunsa, on vakavasti sairas. Siitä lähtien mies on ollut huolestunut, hiljainen ja allapäin. Tällä viikolla saimme suru-uutisen: Kwame - serkku on kuollut. Suru miehen äänessä, kun hän kesken koulupäivän soitti minulle kertoakseen, jää varmasti mieleen elämään. En ole vielä koskaan nähnyt häntä tällaisena. Kallio, joka on tukenut minua heikoimpina hetkinäni, tarvitseekin nyt minun tukeani. Ja minä puolestani olen ihan eksyksissä sen suhteen, miten voisin parhaiten olla tukena. Teen sen, mitä osaan: kuuntelen, kosketan ja olen läsnä. En tiedä, mutta voin kuvitella, että tällaisina hetkinä  on kamalaa

Heinäkuu on kulunut vauhdilla upeista ilmoista nauttien. Helteet ovat ehdottomasti lempisääni koko Suomen sääkirjosta ja myös kolmonen tuntuu nauttivan lämmöstä. Oma lähiuimarantamme (niin kuin kaikki muutkin luonnonvedet Helsingissä) on sinilevän valloittama, mutta onneksi läheisen leikkipuiston allas on ollut enemmän kuin riittävä kolmosen tarpeisiin. Hän läiskii, loiskii, hyppii ja kaataa päälleen vettä jaksaen allastouhuja tuntikaupalla. Muutaman kerran viikossa altaalle pääsee myös iltaisin ja iltauinnit ennen nukkumaanmenoa ovat taanneet syvät yöunet. Eilen teimme kävelyretken Valon haudalle, sillä sinne on uudesta kodistamme vain noin kahden ja puolen kilometrin matka. Kolmonen oli ensi kertaa hereillä haudalla käydessämme ja ehkäpä myös ensi kertaa sen ikäinen että pystyi ymmärtämään tilanteesta jotain. Poimimme tienpientareilta kävellessämme kukkia ja kolmonen sai laittaa ne vesipurkkiin. Hautapaikka on superkaunis kaikkine kukkineen ja muistoesineineen, kolmonen tui

Kuvatulkkaus: keittobanaaneja rivissä Olen huomannut, että moniin isompiin marketteihin on tullut myyntiin keittobanaaneja. Niistä saakin loihdittua superherkkuja ruokapöytään. Ostopaikaksi suosittelen kuitenkin aasialaista tai Afrikkalaista puotia marketin sijaan, sillä usein sekä hinta että laatu ovat parempia. Kuvatulkkaus: Keittobanaaniviipaleita leikkuulaudalla Siinä missä marketeissa on näkynyt vain vihreitä keittobanaaneja kylmähyllyssä palelemassa, löydät nuo kaarevat herkut aasialaisissa tai afrikkalaisissa kaupoissa laatikoihin lajiteltuina: toisessa vihreät, toisessa keltamustat. Olenpa joskus nähnyt kokonaan tummuneiden banaanien korinkin. Keittobanaanin väri valitaan siitä tehtävän ruoan mukaan. Kypsät käyvät ruokiin, joihin tarvitaan makea vivahde. Vihreät keittobanaanit ovat jauhoisemman ja kirpeämmän makuisia. Niitä käytetään omien huomioideni mukaan huomattavasti enemmän Etelä-Amerikkalaisissa kuin Afrikkalaisissa keittiöissä. Kuvatulkkaus: Keitt