Pimeän jälkeen

Ammattilaisten kehuma psyykeni alkaa pikkuhiljaa murtua. Psyyke, joka on kestänyt avioeron ja Valon sairaudet ja kuoleman, ei hetkittäin oikein jaksa kannatella. Näen ihan liikaa painajaisia siitä kuinka vauva kuolee kohtuun (ja näissä unissa vatsa muuttuu aina läpinäkyväksi ja näen kuinka vauva muuttuu elottomaksi). Raskaus tuntuu jumalta pilalta. Lällällää, ette te saakaan mitään lasta. Välillä tekisi mieli pistää myyntiin kaikki vauvalle hankitut tarvikkeet, nostaa tili tyhjäksi ja suunnata johonkin, jossa olisi lämmintä ja aurinkoista. Ei sitten, unohdetaan koko homma! Yritän pysyä liikkeellä ja keksiä tekemistä joka päivälle, koska silloin päivät kuluvat nopeammin eikä raskaus pyöri niin kokonaisvaltaisesti mielessä. Mies totesi taannoin asuntoa katsoessaan, ettei keksi enää mitään siivottavaa täältä ja se taitaa olla totta. Jopa olohuoneen matto on pesty juuriharjan kanssa kyykkien meidän vessassa. Voin kertoa, että se oli ihan mielenkiintoinen operaatio, joku saattaisi jopa sa

(Kuvatulkkaus: Kuukaudessa on keskimäärin 30 päivää. Paitsi raskauden viimeisessä kuukaudessa. Siinä on 4326 päivää.)

Täältä suunnalta on ehkä toivotonta odottaa mitään nerokasta ajatuksenjuoksua hetkeen. Yritän kovasti tsempata ajatuksia johonkin muuhun kuin siihen hetkeen kun lähtö on edessä, mutta vähän vaikeaa se tietysti on.  Olen ensi kertaa saanut kokea raskauden viimeiset viikot ja tämän odottamisen jännityksen. Toisaalta tuntuu ihanalta tietää että tällä kertaa vauva on tarpeeksi vahva syntymään ja toisaalta uusi tilanne vähän pelottaakin. Väistämättä sitä kysyy itseltään että miksi ihmeessä näin on käynyt ja entä jos se kieliikin siitä, että kaikki ei ole hyvin. Vaan ei ole mitään syytä epäillä, että mikään olisi pielessä.  Olen ollut 276 päivää raskaana. Laskettu aika on käsillä. Vatsa on niin iso, että ihmiset kadulla ja liiketiloissa astuvat vaistomaisesti sivuun kun näkevät minun saapuvan. Riippumatta siitä, että olisin kyllä mahtunut pienemmästäkin raosta. Tilan antaminen on korostettua. Autotkin jarruttavat kauan ennen suojatietä näyttääkseen, että voin jatkaa tasaista vaappumistan

Afrikka-aiheinen kirjoitus kommentteineen herätti muhimaan paljon ajatuskulkuja, vaikka muutoin pää pyöriikin - omasta tahdosta riippumatta - aika lailla mahan ympärillä.  Täältä Suomesta katsottuna muut maanosat ovat aika kaukana, eikä mediakaan anna kovin monipuolista kuvaa maailman tapahtumista. Vaatii omaa kiinnostusta käydä läpi muun maailman mediaa, jotta saisi edes vähän laajemman perspektiivin siihen, millaista elämänmeno on muilla mantereilla. Samalla tavalla Suomi on jostain muualta katsottuna kaukana ja siitä tiedetään vain tietyt kliseet.  Olen huono seuraamaan mitään tv:stä, sillä vaikka näkisin miten kiinnostavan ohjelman, unohdan sen tai ainakin sen lähetysajankohdan nopeasti. Olen kuitenkin seurannut satunnaisella tuurilla valtion kanavalta suomalaista norsunluukoirien koulutusprojektia Itä-Afrikassa. Mitä enemmän olen katsonut, sitä enemmän olen miettinyt sanontaa "maassa maan tavalla". Sehän on ns. maahanmuuttokriitikoiden lempisanontoja, joiden mukaan t

Joulu tuli ja meni. Vuosikin vaihtui. Mutta perhe on aloittanut vuoden samalla kokoonpanolla kuin se sen lopettelikin.  Oli oikeastaan tosi ihanaa viettää pyhät ja välipäivät rauhassa, ensimmäistä kertaa vuosiin. Valon kanssa hoitorutiinit, lääkitykset ja sairaskohtaukset eivät tunteneet käsitettä loma, vaikka juuri sitä olisi joka vuosi kaivannut. Oli haikeaa, että Valo ei ollut paikalla, mutta samalla kuitenkin osasin nauttia ja arvostaa lekottelumahdollisuutta. Omasta fyysisestä olosta en halua liikaa valittaa, sanotaanko vaikka, että olen kypsä. Tulokaskin olisi nyt täysiaikainen, mutta ilmeisesti hänellä ei ole minkäänlaista kiirettä.  Koska enimmäkseen valvon öisin, on ollut aikaa kuunnella yön ääniä. Hätkähdin kun tässä taannoin esikoisen huoneesta kuului Valolle niin omituinen hengitysääni. Aivoni kuittasivat sen automaattisesti Valon ääneksi. Ajattelin jopa, että onpa hyvä kun Valo sentään nukkuu hyvin. Kunnes hetken päästä tajusin, että Valo ei ole täällä. Valon kuolemas