Pimeän jälkeen

Äitienpäivä lähestyy. Yksi niistä päivistä vuodessa, joiden edessä huomaan pysähtyväni tutkiskelemaan pääni sisältöä ikään kuin Valon läpi. Istuen alas kaiken sen äärelle, kuunnellen psyykeni prosesseja ja kohdaten kaiken tapahtuneen taas kerran vähän kauempaa kuin aiemmin ja siksi ehkä uudesta kulmasta. Se ei ole tietoista, eikä äitienpäivä ole ollut minulle ikinä mikään merkittävä juhlapäivä. Silti se kuuluu tähän vuodenaikaan ja lähipusikoista bongatut ensimmäiset valkovuokot työntävät ajatusta toukokuisen sunnuntain äärelle. Oman lapsen kuoleman jälkeen äitiys on jollain tapaa lopullisesti vähän rikki. Osa minusta on poissa, niin se vain on. Hyväksyminen ei poista tosiasioita. Kuvatulkkaus: valkovuokkoja metsikön pohjassa, kuivien lehtien keskellä  Valon kanssa koettu teki minusta vahvan. Opin huolehtimaan itsestäni. Opin arvostamaan toimivaa kehoani ja tekemään töitä sen eteen, että se toimii jatkossakin. Paineensietokykyni kasvoi uudenlaisiin mittasuhteisiin. Kasvoin r

Tämä viikko on mennyt tiiviisti maalaushommissa. Tavoitteena on saada elämää nähnyt ruokapöytä tuoleineen käyttöön sunnuntaiksi. Valitsin maaliksi liitumaalin, koska se on myrkytön ja kuluu kauniiksi, mutta toisaalta joudun nyt levittämään maalin päälle lakkaa, mikä puolestaan on aika kaukana myrkyttömästä. Olisin ehkä päässyt helpommalla valitsemalla kestävämmän maalin. 😅 Onneksi säät ovat suosineet pensselöijää ja maalaaminen sekä kalusteiden kuivattaminen sujuvat näppärästi terassilla. Kuvatulkkaus: kolmosen kasvattamia pääsiäisherneenversoja ja hänen askartelemansa tipukoriste (hahmotus on kehittynyt siinä määrin, että silmät löytävät jo paikkansa 😄)  Ghanassa ei ole käsittääkseni mitään spesifiä pääsiäiseen liittyvää ruokaa, mutta minulle tulee ghanalaisesta "sugar bread" -leivästä mieleen kevät ja se sopii mielestäni loistavasti pääsiäisen tai vaikkapa vapunkin brunssille. Sugar bread on oikeastaan muskottipähkinällä maustettua pullaa, mutta sitä syödään siis

Ghanassa pääsiäisen odotus käynnistyy viimeistään palmusunnuntaista, jolloin - tottakai - mennään kirkkoon. Aiemmin on vietetty laajaltikin laskiaisesta alkavaa 40 päivän paastoa, joka siis loppuu pääsiäiseen. Nykyään paastoaminen ei ole Ghanassakaan kovinkaan suosittua ja sen viettäminen on aikalailla seurakuntakohtaista. Suurimmat kirkkopäivät ovat pitkäperjantai sekä pääsiäissunnuntai ja -maanantai. Joissakin kirkoissa, kuten ortodoksisissa, on tapana pukeutua pitkäperjantain messussa mustiin vaatteisiin, surun osoitukseksi Jeesuksen ristiinnaulitsemisen johdosta. Monissa helluntaikirkoissa pukeudutaan sen sijaan värikkäästi osoittamaan iloa sen puolesta, että Jeesus kuoli syntiemme tähden. Pitkäperjantain messut ovat supersuosittuja ja yleensä jopa tapakristityt, jotka eivät muuten käy kirkossa, osallistuvat niihin. Ajatellaan, että pitkäperjantain messussa voi pestä pois kaikki vuoden aikana kertyneet synnit. Pääsiäispäivien messuihin pukeudutaan aina valkoisiin vaatteisiin. Kir