Pimeän jälkeen

Ghanassa joulun aika ei liity samalla tavalla vanhaan pakanajuhlaan kuten Suomessa. Niinpä joulu on siellä puhtaasti kristillinen juhla. Sen sijaan joulun aikaan sijoittuu kaakaosadon korjuun aloittaminen. Joulun juhlinta keskittyy aikavälille 20.12.-6.1. ja tuona aikana pidetään paljon erilaisia joulutapahtumia ja juhlia. Piknikit rannalla ovat todella suosittuja joulun pyhinä. Ja aivan kuten Suomessakin, moni matkustaa kaupungista maaseudulle joulunviettoon. Alta löydät joitakin ghanalaisia jouluperinteitä. Kuvatulkkaus: kolmonen viimeistelee joulukuusen koristelu-urakkaansa Koristelut Ghanassa ei tietenkään kasva kuusia, joten muovisia kuusia näkee lähinnä julkisissa rakennuksissa ja ostoskeskuksissa. Ghanalaiset koristelevat usein oman pihapuunsa, esimerkiksi mango- tai guavapuun, lasten tekemillä värikkäistä kreppipapereista leikatuilla koristeilla. Samoilla paperikoristeilla voidaan koristella myös asuntoa. Jouluaatto Paikalliset muusikot järjestävät ulkona paraatej

Ghanalaisen sanonnan mukaan lapsi on valmis syömään samalta lautaselta vanhempiensa kanssa kun osaa pestä kätensä. Käsillä syöminen ja ruoan nauttiminen samalta lautaselta ovatkin merkittävässä osassa ruokakulttuuria kaikkialla Afrikassa. Myös arabikulttuureissa ja Intiassa käsillä syöminen on isossa roolissa. Meille eurooppalaisille ajatus on vieras, vaikka täälläkin monet ruokalajit nautitaan oikeastaan käsin. Kun mies toi minulle ensimmäisen kerran eteen ghanalaisen aamiaisen; tuoretta leipää ja munakkaan, eikä missään näkynyt ylimääräisiä lautasia, saati ruokailuvälineitä, olin ymmälläni hetken. Miehen näytettyä esimerkkiä nappasin rohkeasti leipää ja kauhaisin sen avulla mukaan munakasta. Ghanalaiset aamiaiset ovat meidän perheemme viikonloppujuttu ja varsinkin kolmonen odottaa niitä yli kaiken. Enää ei tulisi mieleenkään kattaa aamiaispöytään ruokalautasia tai ruokailuvälineitä. Käsillä syömisessä on outoa taikaa ja ruokakin tuntuu usein maistuvan paljon paremmalta. Kuvatu

Jotkut päivät eivät unohdu. Äidin elämästä eivät unohdu lasten syntymäpäivät. Kun lapsi täyttää kahdeksan vuotta, lauletaan aamulla onnittelulaulu ja syliin sujautetaan halauksen jälkeen paketti. Leivotaan herkkuja ja kutsutaan sukulaiset kylään. Mutta huomenna tai tulevana viikonloppuna en saa tehdä niistä ensimmäistäkään. Taivallan kolmosen kanssa (ennusteen mukaan sateisessa) joulukuun harmaudessa hautausmaalle ja sytytän Valon lyhtyyn kynttilän. Kuvatulkkaus: Valo istuu tuolissaan ruokalappu kaulassaan ja hekottelee leveästi Tämä syntymäpäivä ei ole niin iso mörkö kuin aiemmat. Siihenkin, kumma kyllä, tottuu, ettei syntymäpäiväsankaria ole. Kyllä huominen on silti surun ja ikävän päivä, pohjavireeltään vähän haikea. Siitäkin huolimatta, että kolmonen varmasti repii minut miljoona kertaa tähän hetkeen ja saa hymyilemään ja nauramaan kanssaan. Kahdeksan vuotta ei tunnu Valon kohdalla merkitykselliseltä, sillä vuosilla ei Valon eläessäkään ollut niin isoa merkitystä. Lakkas