Pimeän jälkeen

Meidän perheeseen on muotoutunut perinteeksi tehdä vappuna ghanalaisia munkkeja/donitseja. Yleisin nimitys niille on bofrot, joka tulee englanninkielisistä sanoista 'ball float' eli kelluva pallo  ja kuvaa hyvin kyseistä leivonnaista. Bofrot kohotetaan tekijästä riippuen hiivalla tai leivinjauheella, toisissa resepteissä käytetään molempia. Taikina jää löysäksi ja siitä pudotetaan kädellä tai lusikalla nostaen kiehuvaan kasviöljyyn pallosia. Ghanassa bofrot on suosittu aamiaisherkku, joka nautitaan usein fermentoidun maissipuuron (kokon) tai hirssipuuron kera. Bofroteja saa myös ostaa ruokakojuista ja nykyään myydään myös erilaisilla hilloilla tai suolaisilla täytteillä täytettyjä bofroteja. Jotkut ripottelevat bofrotien päälle tomusokeria ja viime vuonna pyörittelin puolet bofroteistani kaneli-sokeriseoksessa, sillä seurauksella, että ne jäivät pöytään seisomaan - sokeroimattomat versiot ovat ehdottomasti parempia! Joskus olen myös lisännyt taikinaan muussattuja banaane

Kun joku avaa suunsa aloittaen otsikon mukaisesti, voi kuulija olla varma siitä, että mutta-sanaa seuraa rasistinen mielipide. Puhuja itsekin tietää tämän, eihän hänen muuten tarvitsisi lisätä pehmentävää aloitusta argumenttiinsa. Avoin rasismi on helppo nähdä ja tunnistaa, mutta piilorasismi on kohteelleen aivan yhtä inhottavaa. En voi kuin ihmetellä, mikä meitä ihmisiä ja yhteiskuntaa vaivaa kun emme osaa kohdata toista tasaveroisena ihmisenä, riippumatta hänen vammastaan, ihonväristään, synnyinmaastaan, uskonnostaan tai kyvystä sopeutua yhteiskuntamme raameihin ja niin edelleen. Rasismi nostaa päätään... ....kun viranomainen puhuu vammaisen henkilön ohi hänen vanhemmalleen tai avustajalleen ...kun ei-perinteisen-pohjoismaalaiselta ihmiseltä kysytään aina heti ensimmäisenä mistä hän on kotoisin ...kun uutisoinnissa näytetään kolmansista maista aina niitä samoja iän ikuisia kuvia lehtimajoista, lehtimekkoihin pukeutuneista ihmisistä ja villieläinlaumoista, vaikka tarjolla ol

Muistan, että kiinnostuin toisista kulttuureista ja uskonnoista jo hyvin varhain, 13-vuotiaana. Minulla oli työpöydällä kirjoitusalustana maailmankartta ja piirsin siihen tussilla erilaisia reittejä, joita halusin matkustaa. Ensimmäinen suuri kiinnostuksen kohteeni oli Intia. Minua kiehtoi hinduismi ja ennen kaikkea uskontoon liittyvä ruokakulttuuri, olinhan juuri ryhtynyt myös kasvissyöjäksi. 14-vuotiaana ryhdyin käymään Hare Krishna -temppelissä sunnuntaijuhlissa ja uskallan sanoa, että se muokkasi maailmankuvaani aika paljonkin. Toisaalta samaan aikaan luin myös filosofiaa, psykologiaa ja välillä kaikkea esoteerista ja teosofista huttua sekä new age -juttuja. Joka tapauksessa temppelikäynnit olivat häkellyttäviä ja upeita minulle, jonka kokemus uskonnon suorittamisesta oli luterilaisen betonikirkon huipputylsät jumalanpalvelukset ja monotoniset, surumieliset virret. Lopulta kyllästyin siihen, ettei temppelillä saanut kyseenalaistaa mitään ja käynnit jäivät muiden juttujen jalkoi

Olemme totutelleet uuteen kotiin nyt muutaman päivän ajan. Muuttolaatikot on saatu puretuksi ja tavarat löytäneet suunnilleen paikkansa. Kuin tervetulotoivotuksena viereisellä työväentalolla oli djembekonsertti lauantai-iltana. Nautiskelimme siitä omalta terassiltamme käsin ja sormet syyhysivät mukaan rummuttamaan. Kuvatulkkaus: Kolmonen kurkistaa muuttolaatikkoon, johon on pakannut omia kirjojaan sekä muovikippoja ja puukauhoja keittiöstä. Kuvattu ylhäältä päin. Tuntuu todella erikoiselta asua maan tasalla. Asunto on tilavampi ja valoisampi edelliseen verrattuna ja aluekin on vaikuttanut mukavalta siinä määrin, mitä olemme siihen ehtineet tutustua. Tässä on varmasti oikein hyvä, vaikka muutossa oli mukana pientä haikeuttakin. Hassuna sattumana huomasin, että meidän keittiön ikkunastamme näkyy paikka, jossa Valo sai ensimmäiset, neuvolalääkärin määräämät fysioterapiakertansa, ennen kuin siirtyi kelan kuntoutuksen piiriin. Kolmonen on ollut iloisella ja riehakkaalla pää