Pimeän jälkeen

Syksy on edennyt aika jouhevasti siihen ahdistukseen nähden, mitä kesän loppu aiheutti. Arki rytmittyy kolmosen kerhopäiviin, jotka ovat olleet hyvää harjoitusta aikaisiin aamuherätyksiin ja reippaisiin aamutoimiin. Kolmonen on viihtynyt kerhossa hienosti ja lähtee sinne aina ilolla. Pikkuhiljaa olemme alkaneet myös jännittää ja odottaa päiväkotipaikkapäätöstä. Täällä Helsingissä paikoista on huutava pula ja paikan saaminen järkevän matkan päästä ei ole itsestäänselvyys. Itse olen puoliksi valmis ja puoliksi ahdistunut työelämään paluusta. Jäädessäni hoitovapaalle ajattelin, että olisin lähtenyt/päässyt opiskelemaan enkä enää palaisi takaisin. Toisin kävi ja esikoisen syksyllä alkava lukion rahoitus näyttää epävakaalta, jos nyt itse hyppään opiskelemaan täysipäiväisesti. Toki pidän paljon nykyisestä työstänikin, mutta resurssit on vedetty niin tiukille, että perustyö tuntui ainakin ennen äitiysvapaata olevan pelkkää ilman sijaisia pärjäämistä. Tällä hetkellä ajattelen, että m

Aina aika ajoin ajaudun keskusteluihin, joissa valkoihoinen ihminen väittää kokeneensa rasismia koska hän on kokenut ihonvärinsä vuoksi joutuneensa syrjityksi tai yleistysten uhriksi. Itse väitän aina ja systemaattisesti vastaan. Ajattelen, että kyse on aikamoisesta uhriutumisesta jos valkoihoinen vakavalla naamalla väittää kohdanneensa ihonvärinsä vuoksi rasismia. Toki rasismia voi kohdata myös valkoihoinen, muttei melaniinituotantosa puutteiden takia, vaan esimerkiksi ikänsä, vammansa, syntyperänsä (esim. romanit ja saamelaiset) tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Ajattelen, että rasismin piirteisiin kuuluu se, että se kohdistuu a) kansanryhmää, ei pelkästään yhtä yksilöä kohtaan b) vähemmistöasemassa olevaa kansanryhmää kohtaan Täten valkoihoinen ihminen ei voi ns. länsimaisessa yhteiskunnassa kokea rasismia ihonvärinsä vuoksi, koska kuuluu enemmistöön. Syrjintää, kiusaamista ja ennakkoluuloja voi toki kokea kuka tahansa minkä tahansa ominaisuutensa johdosta. Ajattele