Voiko valkoihoinen kokea rasismia?

Aina aika ajoin ajaudun keskusteluihin, joissa valkoihoinen ihminen väittää kokeneensa rasismia koska hän on kokenut ihonvärinsä vuoksi joutuneensa syrjityksi tai yleistysten uhriksi. Itse väitän aina ja systemaattisesti vastaan. Ajattelen, että kyse on aikamoisesta uhriutumisesta jos valkoihoinen vakavalla naamalla väittää kohdanneensa ihonvärinsä vuoksi rasismia.
Toki rasismia voi kohdata myös valkoihoinen, muttei melaniinituotantosa puutteiden takia, vaan esimerkiksi ikänsä, vammansa, syntyperänsä (esim. romanit ja saamelaiset) tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Ajattelen, että rasismin piirteisiin kuuluu se, että se kohdistuu

a) kansanryhmää, ei pelkästään yhtä yksilöä kohtaan
b) vähemmistöasemassa olevaa kansanryhmää kohtaan

Täten valkoihoinen ihminen ei voi ns. länsimaisessa yhteiskunnassa kokea rasismia ihonvärinsä vuoksi, koska kuuluu enemmistöön. Syrjintää, kiusaamista ja ennakkoluuloja voi toki kokea kuka tahansa minkä tahansa ominaisuutensa johdosta. Ajattelen kuitenkin, että rasismissa on aina kyseessä paljon laajempi ilmiö kuin muutaman yksilön ennakkoluulot ja -käsitykset. Rasismin täytyy olla rakenteellista ja ilmetä laajemmin yhteiskunnan eri tasoilla. Myös YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus määrittelee rasismin samansuuntaisesti ja lisäksi liittää sen ennen kaikkea rotuun (ei esim. seksuaaliseen suuntautumiseen):

"”…kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.”

Valkoihoisena kohtuullisen nuorena heterona on oikeastaan vaikea edes kuvitella, miltä tuntuisi kohdata omien ominaisuuksiensa vuoksi jatkuvaa syrjintää paitsi yksittäisten yksilöiden taholta, myös töitä tai koulutusta hakiessa, virastoissa asioidessaan, sairaalassa ja terveyskeskuksessa asioidessaan ja niin edelleen.

Seuraan rasismikeskustelua aika paljon ja yritän tehdä sen laaja-alaisesti. Mitään sosiaalisen median suomalaisia maahanmuuttajakammoisia ketjuja en jaksa lukea, koska kun on lukenut yhden, on lukenut ne kaikki ja niistä ei tule kuin surulliseksi siitä, miten huonoja argumentaatiotaitoja ihmisillä on ja miten hataralla pohjalla heidän ajatusrakennelmansa seisovat. Tosielämässä nämä näppäimistöt sauhuten kirjoittavat sananiekat tyytyvät lienee vain tuijottamaan kulmat kurtussa ensin lastani ja sitten suoraan minua silmiin. Harvemmin kukaan uskaltaa avata suutaan nenäni edessä, jotkut huutelevat tai mumisevat sitten takaapäin tai kommentoivat suureen ääneen vierellä kulkevalle kaverilleen. Kolmosen ja miehen kautta pääsen välillisesti kokemaan ja näkemään rasismin ilmenemismuotoja tai ainakin raapaisemaan aiheen pintaa.

Sosiaalisessa medissa on kuitenkin mielenkiintoista seurata ns. black pride -sivustoja, joissa tummaihoiset ihmiset nostavat esiin länsimaisissa yhteiskunnissa tapahtuvaa rakenteellista rasismia. Niiden kautta silmäni ovat avautuneet ihan eri tavalla ja uudelle tasolle havainnoimaan tätä maailmaa. Minusta on hyvä haastaa itseään ja omia käsityksiään ja noilla sivustoilla sitä todella pääsee tekemään.

Mielenkiintoinen oli myös aihetta liipannut, kanslaismielisyyttä käsitellyt Ylen Perjantai -keskusteluohjelma sekä sen sisällä esitetty perjantaidokkari "Sean ja valkoisen suomen vaalijat", jossa etnonationalistit väittävät, että esimerkiksi kolmosta ei voi luokitella ihonvärinstä vuoksi suomalaiseksi. Sekä keskustelut että dokkari löytyvät Areenasta.