Syyskuulumisia
Syksy on ollut aika uuvuttava. Olen viihtynyt töissä hyvin, mutta työnteko on ollut kovin katkonaista koronasta johtuvien tiukkojen flunssarajoitusten vuoksi. 3-vuotiaalla on pikkunuhaa aika säännöllisen epäsäännöllisesti, enkä ole siltä itsekään välttynyt. Uuden arjen kuviot ovat löytäneet hyvin uomansa, eikä arjen pyörittäminen yksin (miehen opiskellessa toisella paikkakunnalla) ole tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Olen pitänyt huolta siitä, että arkeen jää pieniä hetkiä rentoutumiselle, rauhoittumiselle ja maailman ihmettelylle kolmosen kanssa. Kolmosesta sen sijaan näkyy kovastikin ikävä omaa isää kohtaan. Mitä kauemmin tapaamisten välillä on, sitä uhmakkaammaksi ja kiukkuisemmaksi meidän arki muuttuu. Lapsen ikävän kannattelu, sanoittaminen ja lievittäminen on uuvuttavaa puuhaa muun arjen ohessa. Onneksi mies on saanut järjestettyä kotiviikonlopun muutaman viikon välein. Isän ja lapsen kohtaamisia on niin kaunis katsella kolmosen hypätessä syliin ja molempien silmien lois