Monikulttuurisen parisuhteen haasteet: kielimuuri

Me olemme miehen kanssa siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että meillä on keskinäiseen kommunikointiin käytettävissä yhteinen kieli, jonka me molemmat hallitsemme hyvin. Mies minua huomattavasti paremmin, sillä hän on käynyt kaikki koulunsa yliopistoa myöten englanniksi. Itse kuulostan varmaan vieläkin toisinaan vähän hölmöltä ja yksinkertaiselta, sillä sanavarastoni esimerkiksi synonyymien suhteen ei englanniksi ole lähelläkään samaa tasoa kuin suomeksi, ja toisinaan jotkut sanat ovat kateissa. Onneksi netti kulkee kännykän mukana kaikkialle ja sieltä on helppo tarkistaa käännös silloin kun sana on hukassa. Esimerkiksi taannoin ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, mikä mahtaa olla enterorokon englanninkielinen vastine. Googlesta vastaus löytyi kymmenessä sekunnissa.


Kuvatulkkaus: Minä ja mies Pariisissa Eiffel-tornin juurella. Mies on sivuttain kameraan, minä kasvot kameraan päin, katse käännettynä kohti miestä


Yhteisen kielen lisäksi haasteita tuottavat aksentit. Omassa englannissani kuuluu aivan satavarmasti se tosiseikka, että äidinkieleni on suomi, vaikka mielestäni ihan hyvin äännänkin. Ja toisaalta, alkuperä saa mielestäni kuuluakin. Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi puhua kuten britit tai amerikkalaiset, jos emme noihin kansoihin kuulu? Mieheni on onneksi ollut aina helppo ymmärtää minua, ehkä osittain siksi että hänen äidinkielessään sanat lausutaan suomen tavoin pääosin kuten ne kirjoitetaan. Ääntämys on siis samanlaista.
Paljon vaikeampaa oli minun opetella ymmärtämään afrikkalaisittain puhuttua englantia, vaikka olin sentään kuunnellut vuosikaudet reggaessa patuan kieltä (jamaikalaisittain puhuttua englantia). Ensimmäiset kuukaudet kysyin joka toisen lauseen kohdalla, että anteeksi, mutta voisitko toistaa. Sitten korva tottui ja nykyään aksentti on jossain määrin tarttunutkin. Esimerkiksi englannin g-kirjaimet ääntyvät suussani automaattisesti afrikkalaiseen tapaan. Joudun kyllä edelleen keskittymään tosi tarkasti, jos haluan ymmärtää mitä vaikkapa ghanalaisissa, englanniksi puhutuissa, elokuvissa ja ohjelmissa sanotaan. Puhe on nopeaa ja aksentti todella vahva.

Kielimuuri kuitenkin ulottuu meidän parisuhteemme ulkopuolelle, sillä ystävien ja sukulaisten kyläillessä vastassa on aina jonkinverran kieliongelmia. Ensinnäkin, mitä kieltä tulisi käyttää? Jotta kaikki ymmärtäisivät, olisi korrektia käyttää englantia. Jos mies puhuu ystäviensä kesken twi:tä, ymmärrän ehkä pääpiirteittäin sen, mistä keskustellaan, mutta minulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta ottaa osaa keskusteluun. Jos minun sukulaisteni ja ystävieni läsnäollessa puhutaan suomea, mies ymmärtää melko hyvin, mistä keskustellaan, muttei pysty tyydyttävästi ottamaan osaa keskusteluun.  Toisaalta kaikki seurueen jäsenet eivät välttämättä puhu tarpeeksi rikasta englantia jotta keskustelu pysyisi miellyttävällä tasolla - tai ymmärrä toistensa aksentteja. Lisäksi kieli lipsahtaa uskomattoman herkästi omaan äidinkieleen, vaikka tarkoitus olisi alunperin ollut joku ihan muu. Joka tapauksessa minä tai mies jäämme aina seurueessa vähän ulkopuolelle. Kolmonen toivottavasti tulee hallitsemaan kaikki kielet niin hyvin, että luovii joka seuruessa ja rakentaa siltaa kaikkien välille.

Lopuksi, voit alla olevasta videosta kokeilla, kuinka hyvin sinä ymmärrät afrikkalaista aksenttia. Kyseessä on erittäin suositun, ugandalaisen koomikon, Anne Kansiimen, ohjelma.



Kommentit

  1. Meillä suvussa afrikkalainen, joka puhuu nykyisin todella hyvää suomea. Tykkää kuitenkin vapaa-aikanaan käyttää englantia. Siitä keskustelusta usein tipun, joten välillä jättäydyn keskustelun ulkopuolelle, välillä osallistun suomeksi ja välillä treenaan enkkua 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niinhän se menee, että jokainen käyttää sitä kieltä, mikä tuntuu luontevimmalta. Kaikki keskustelut eivät voi olla pelkkää kielen treenaamista, joskus niiden arvo on siinä, että ne sujuvat. 😊 Mutta toisinaan treenaaminen tekee hyvää.

      Poista
  2. Aikooko mies opetella lisää suomea nyt, kun asuu Suomessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no, mieshän on asunut Suomessa jo aika pitkään ja osaa perusteet. Hän on alusta asti opetellut Suomea, mutta työt ovat vaikeuttaneet kursseille osallistumista. Nyt keväästä asti mies on järjestänyt töitänsä niin, että on käynyt 5 päivää viikossa kielikurssilla, joka kestää 5 tuntia päivässä. Se on tarkoittanut radikaalia yhteisen ajan vähenemistä, mutta mies on oppinut kielioppia tosi hyvin ja taivutukset ym. sujuvat jo tosi hyvin. Keskustelut ovat silti vaikeita, koska niissä käytetään puhekieltä ja tahti on nopea.

      Poista
  3. Minua kyllä ihmetyttävät nuo maahanmuuttajat, jotka ovat asuneet vuosikausia Suomessa mutta eivät ole viitsineet kieltä opetella. Mielestäni se osoittaa melkoista välinpitämättömyyttä - ikään kuin he eivät edes haluaisi sopeutua Suomeen. Hienoa kuulla, että miehesi on kuitenkin vihdoinkin ryhdistäytynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä elämääni rikastuttaneesta mielipiteestä ja hyvää syksyn jatkoa!

      Poista
    2. Suomi ei ehkä ole helppo paikka oppia suomea, kun täällä pärjää enkulla niin hyvin. Mun mieheni on asunut yli 20 vuotta Suomessa ja tottakai on oppinut kieltä, mutta virheitä tulee ihan älytyömästi edelleen. Työkielinä on ollut koko ajan englanti, espanja tai venäjä, joten työssäkään ei ole tarvinnut.Kumma, kun jonkun tämäkin piti arvottaa...

      Poista
  4. Suomi ei oo mikään helppo kieli oppia. Hatunnosto miehellesi vaivannäöstä! 25 tuntia viikossa kieliopintoja on töiden ja lapsiperhearjen lisäksi huikea määrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on tosi vaikea, koska sen rakenne on niin erilainen kuin muissa kielissä. Kielioppikaan ei ole erityisen järjestelmällinen. Mielestäni mies osaa suomea jo tosi hyvin, vaikka välillä arkaileekin sitä käyttää. 😊 Me harjoittelemme yhdessä lähettämällä whatsapp viestejä suomeksi. 😄

      Poista
  5. Hei!
    Ymmärrän tilanteenne hyvin, monikulttuurinen ja -kielinen parisuhde voi olla haastava, mutta sitäkin antoisampi. Meillä tilannetta vaikeuttaa se, että emme osaa toistemme kieliä mitenkään kommunikoitavalla tasolla, mutta onneksi englantia osaamme kumpikin, että saa sanottavansa sanottua. Ja olet oikeassa, kääntäminen ja sanojen löytäminen on nykyään helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku yhteinen kieli on kai tärkeintä pidemmän päälle olla, koska kommunikointi on niin tärkeää parisuhteessa. Se, mikä tuo kieli on, on loppupeleissä toissijaista. Mukavaa kevättä! 😊

      Poista

Lähetä kommentti