Monikulttuurisen parisuhteen haasteet: aikakäsitys

Afrikkalainen aikakäsitys on klisee, mutta tosi, samalla tavalla kuin suomalainenkin aikakäsitys on klisee mutta tosi. Toisaalta kyllähän suomalaisetkin puhuvat ns. luonne-eroista läntisen, eteläisen, pohjoisen ja itäisen Suomen välillä. Ja sitten on tietysti yksilöiden välisiä eroja, jotkut ovat kroonisia myöhästyjiä, jotkut pystyvät ottamaan aikataulut löysin rantein ja toiset ovat aina varmuuden vuoksi kymmenen minuuttia etuajassa.

Kuvatulkkaus: Näkymä Vantaanjoen rannalta syyskuun alun iltana, taivaalla pieni lintuparvi 

Niinpä myös afrikkalainen aikakäsitys on syytä ymmärtää laveaksi termiksi, joka ei koske kaikkia tuon valtavan mantereen asukkaita. Ero minun ja mieheni aikakäsityksissä on silti ollut iso jokapäiväiseen arkeen vaikuttava tekijä. Mieheni on aina ajoissa kun puhutaan kouluun tai töihin menemisestä tai hänellä on jokin muu virallinen tapaaminen. Kun puhutaan Suomessa asuvien ghanalaisten keskinäisestä kanssakäymisestä, vaikkapa Ghana Unionin Suomen jaoston kokouksista, kaverin häistä, hautajaisista tai muista kekkereistä ja niin edelleen, noudatetaan luonnollisesti omaa kulttuuria. Jos tapahtuma x on merkitty alkavaksi kello 15, väkeä tulee tipoittain kello 16 eteenpäin kello 20 asti. Eikä ketään haittaa, koska niin sen täytyy ollakin.

Minun ja mieheni seurustelun alkuvaiheessa mies oli aina paikalla suomalaisen aikakäsityksen mukaan ajoissa. Mitä paremmin tutustuimme, sitä enemmän luisuimme ghanalaisen ajankäytön puolelle. Alkuun oli hämmentävää, jos mies sanoi, että nähdään pian ja ilmaantui sitten illalla. Saatoin istua koko päivän kotona, uskaltamatta lähteä mihinkään, koska odottelin miestä saapuvaksi. Pikkuhiljaa opin, että mies sanoo todennäköisesti nähdään pian, vaikka hänellä olisi edessään kuuden tunnin työt ennen sitä ja hän olisi täysin tietoinen tästä asiasta. "Pian" ei tarkoita hänelle viiden minuutin kuluttua, kuten itselleni.

Kuvatulkkaus: Minä puistossa katselemassa kolmosen touhuja

Asiasta on käyty meidän välillä monet keskustelut, ei kuitenkaan koskaan riitaa. Minulle tärkeintä on ollut ymmärrys siitä, että ns. myöhässä oleminen ei ole epäkunnioittavaa miehen puolelta. Suomalaisessa kulttuurissa myöhästyminen on epäkunnioittavaa, mutta miehelle se ei sitä ole. Hän kykenee toimimaan paljon peräänkuulutetulla "maassa maan tavalla" silloin kun hoitaa virallisia asioita. Meidän parisuhteemme ei kuitenkaan ole virallinen asia ja olisi oikeastaan tosi kamalaa, jos mies sitä sellaisena pitäisi. Olemme perhe ja pariskunta. Minusta kodissa ja omassa parisuhteessa täytyy saada olla oma itsensä ja toteuttaa omaa kulttuuriaan silloin kuin se hyvältä tuntuu. Jos se ei minulle sopisi, niin silloin en mielestäni voisi vaatia mieheni muuttumista, vaan täytyisi todeta, että parisuhde ei toimi. Onneksi olen ajankäytön suhteen kuitenkin aika rento tyyppi. Pidän afrikkalaisesta aikakäsityksestä ja nyt kun tunnen sen, osaan asennoitua siihen oikein. Oikeastaan on aika ihanaa, että elämässä on löysempi tahti ja asioiden ei tarvitse tapahtua kellontarkasti. Minulle se ainakin on tehnyt hyvää.