Hyväksymisestä

Sanotaan, että läheisen kuoleman jälkeen voi tuntea myös vihaa ja suuttumusta. Niitä en ole tuntenut, enkä oikeastaan usko, että tulen tuntemaankaan. Miten voisin olla vihainen Valolle siitä, ettei hän enää jaksanut? Tai elämälle? Olen vain niin onnellinen ja kiitollinen, että sain hänet viideksi vuodeksi osaksi elämääni. Olen ollut siitä kiitollinen Valon eläessä ja yhä kiitollisempi jokaisena päivänä. Haluan jatkaa elämääni Valon elämää kunnioittaen, muistaen sen, mitä hän elämällään opetti ja jakaen siitä myös muille.

Vaikka Valon kuolema oli yllätys, olin siihen jo monta vuotta ajatusten tasolla valmistautunut. Jopa siihen mahdollisuuteen, että löydän hänet kuolleena omasta sängystään. Silti uskoin aina, että Valo kuolisi jonkin vaikean infektion yhteydessä sairaalassa, niin, että siihen voisi valmistautua ja sanoa hyvästit. Kuolema omassa sängyssä oli armollinen ja kaunis vaihtoehto Valolle, vaikka aikaa hyvästeille ei ollutkaan.
Jaksan yhä uudelleen ihmetellä intuitiota ja sitä, että vaikka en hetkeäkään ajatellut Valon kuolevan, jokin minussa sai kuitenkin nostamaan hänet alkuyöstä useamman kerran syliini rauhoittumaan kun hän oli levoton. Siinä rinnallani hän rauhoittui. Nukuimme jopa vierekkäin, mitä emme olleet tehneet vuosiin. En osaa sanoa miksi tein sen, mutta olen kiitollinen tästä johdatuksesta ja siitä, että kuuntelin sitä. Sillä kun laskin Valon takaisin omaan sänkyynsä ja jatkoin uniani yksin, hän lähti pois.

Näin Valon kropan taantuvan ja hänen ongelmansa ja kipunsa, joten minun on jollain tavalla helppo hyväksyä kuolema. En olisi voinut vaatia enempää. Se olisi itsekästä. Valolla ei ollut edessä päin loistavaa tulevaisuutta, vain enemmän kipuja ja sairautta. Siitä syystä en voi olla hänelle tai kenellekään vihainen, että hänen aikansa tuli. 
Monta kertaa olenkin tuntenut, että olen nyt siinä tilanteessa, jonka niin monesti mielessäni kuvittelin, jota pelkäsin ja josta mietin, miltä se mahtaa tuntua. Ei tätä tuskaa ja ikävää tietenkään voinut kuvitella, ei siihen voinut varautua. Valo kuitenkin opetti minulle myös, että kaikista tilanteista selviää, huonon jakson jälkeen tulee hyvä, päivässä on aina jokin hetki, josssa voi tuntea kaiken kivunkin keskellä olonsa hyväksi. Jos Valo pystyi siihen, pystyn minäkin.