Ensimmäinen kerta
Valon kuoleman jälkeen olen huomannut tuskallisen selvästi kaikki ensimmäiset kerrat.
Ensimmäinen kerta suihkussa.
Ensimmäinen ateria.
Ensimmäinen yö.
Ensimmäinen aamu.
Ensimmäinen junamatka.
Ensimmäinen kävelyretki puistossa.
Ensimmäinen kerta kun käytin sauvasekoitinta, jolla soseutin Valon ruoat.
Ensimmäinen kerta kun keitin papuja.
Ja satoja muita. Miten joka ikinen arkipäiväinen teko voikin pompata esiin niin voimakkaana, muistuttaen menetyksestä.
Niin paljon muistoja. Täällä me käveltiin, tolla hissillä me mentiin. Tuossa sohvannurkassa Valo istui ja kuunteli tarkasti elokuvan musiikkia kun pidettiin esikoisen kanssa leffailtoja. Niin lähellä ja elävänä mielessäni, silti kosketusetäisyyden ulottumattomissa, menneenä, tavoittamattomana.
Niin paljon totuttuja tapoja. Ei enää ketään, jota varoittaa kovasta äänestä ennen kuin kolistelen keittiössä. Ei enää tarvetta miettiä, onko seuraavaksi tuleva juna matala- vai korkealattiainen. Ei enää tarvetta ennakoida, varata aikaa, aikatauluttaa päivää. Se tuntuu ei miltään.
Ensimmäinen kerta suihkussa.
Ensimmäinen ateria.
Ensimmäinen yö.
Ensimmäinen aamu.
Ensimmäinen junamatka.
Ensimmäinen kävelyretki puistossa.
Ensimmäinen kerta kun käytin sauvasekoitinta, jolla soseutin Valon ruoat.
Ensimmäinen kerta kun keitin papuja.
Ja satoja muita. Miten joka ikinen arkipäiväinen teko voikin pompata esiin niin voimakkaana, muistuttaen menetyksestä.
Niin paljon muistoja. Täällä me käveltiin, tolla hissillä me mentiin. Tuossa sohvannurkassa Valo istui ja kuunteli tarkasti elokuvan musiikkia kun pidettiin esikoisen kanssa leffailtoja. Niin lähellä ja elävänä mielessäni, silti kosketusetäisyyden ulottumattomissa, menneenä, tavoittamattomana.
Niin paljon totuttuja tapoja. Ei enää ketään, jota varoittaa kovasta äänestä ennen kuin kolistelen keittiössä. Ei enää tarvetta miettiä, onko seuraavaksi tuleva juna matala- vai korkealattiainen. Ei enää tarvetta ennakoida, varata aikaa, aikatauluttaa päivää. Se tuntuu ei miltään.
Niin tuttuja tunteita. Toivon sinulle kovin paljon voimia. Noora
VastaaPoistaKiitos. Luulen, että ajoittainen tunteiden turtuminen kuuluu surun vaiheisiin myös. Toisinaan samat asiat sattuvat niin kovin. Mutta ehkä psyyke suojautuu liialta pahalta ololta turruttamalla tunteet toisinaan.
VastaaPoistaEhkä voidaan puhua surutyöstä,koska kaiken tämän läpikäyminen on raskasta fyysisestikin. Kuitenkin minä olen kokenut asian niin, että suru tekee työtä meissä. Aaltoina tulevat epäusko, ikävä ja suru. Ja sata muuta tunnetta. Noora
VastaaPoistaKiitos hyvästä luonnehdinnasta, surua ei tosiaan oikein voi hallita, vaan se tulee ja tekee tunteilla mitä haluaa, milloin haluaa.
VastaaPoista