Pimeän jälkeen

Miehen äidinkieltä twi:tä puhutaan erityisesti Ghanassa, jossa sitä puhuu ensimmäisenä tai toisena kielenään noin 17-18 miljoonaa ihmistä. Twi jakautuu heimon mukaan kahteen eri murteeseen, joiden nimet ovat ashanti ja akuapem. Kieleen on sekoittunut brittien siirtomaasekoilujen vuoksi aika paljon englantia ja varsinkin monissa uudemmissa sanoissa näkyy selvästi englannin vaikutus. Siksi kielestä ja esimerkiksi lauserakenteista on kohtuullisen helppo päästä jyvälle Lausuminen on suomalaiselle helppoa, sillä suurin osa sanoista äännetään kuten ne kirjoitetaan. Jotkin kirjainyhdistelmät tekevät poikkeuksen, kuten esimerkiksi 'dw', joka ääntyy englantilaisittain äännetyksi "j" -kirjaimeksi. Twin kielen aakkosissa on omat erikoisuutensa, avoin e ja o.  Seuraavassa pieni kokoelma twi:n kielen perussanastoa Akwaaba - Tervetuloa Maakye - Huomenta Maaha - Päivää Maadwo - Iltaa Da yie - Hyvää yötä Ɛte sɛn? - Mitä kuuluu? Me ho yɛ /  εyε

Mies on käynyt viime aikoina työhaastatteluissa. Olen kuunnellut huuli pyöreänä kun hän on kertonut haastettelukysymyksistä. Uskontoa muistetaan kysyä aina. Ja sitä, onko vaimoa ja onko tämä suomalainen vai ghanalainen. Lapsista harvemmin kysytään, mutta tuo puolison kansalaisuus tuntuu olevan hirveän olennainen työnteon kannalta. Onneksi mies ottaa osaa tuollaiset lunkisti, minä pihisen hänen puolestaan. Ennakkoluulot ovat tulevat tällaisissa tilanteissa suorastaan käsinkosketeltaviksi. Vaikka toiveena olisi, että voisi tehdä työtä, josta saa elämän kustannuksiin suhteutettuna kohtuullisen palkan, jossain muualla kuin omassa yrityksessä, tuntuu maahanmuuttajan palkkaaminen olevan ihan ylivoimaisen vaikeaa. Miksi meidän on niin vaikea suhtautua kanssaihmisiin vain ihmisinä, samanlaisina kuin me itse? Mietin usein, mitä kolmonen, jolla on toista nimeä lukuunottamatta täysin ghanalainen nimi, tulee kohtaamaan työelämässä. Olisiko kannattanut laittaa nimeksi Petteri, että olisi ollut he

Kolmonen on innostunut lukemaan esikoisen vanhaa kuvakirjaa nimeltä Sammakkoa pelottaa. Tuota kirjaa tuli Valollekin luettua mm. siksi että sen tarina on helppo hahmotella selkään. Kirjaa lukiessa on tullut mietittyä monen moista. Kuten sitä, kuinka kiva olisi kysyä Valolta pelottaako sinua joku. Ja sitä, pelottiko kuoleman hetkellä. Valon kuolemasta tuli kuluneeksi eilen sunnuntaina tasan kolme vuotta ja kipukohtani on edelleen siinä, etten ollut vierellä. Hyväksyn sen, että lähdön hetki tuli ja että se oli hyvä. Mutta etten ollut vierellä silittämässä ja kuiskaamassa korvaan kuinka rakastan ja ettei ole mitään hätää... Sen asian kanssa on vaikea päästä lopulliseen rauhaan. Kuvatulkkaus: lumisia puiden latvoja Kolmeen vuoteen mahtuu niin paljon kaikkea uutta. Moni asia elämässä on muuttunut ihan toiseksi. Kaipuu ja ikävä ovat osasia jossain kaiken muun elämän joukossa. Ne eivät väritä elämää sinisin värisävyin tai anna surullista pohjavirettä. Mutta ne ovat siellä, pulpahte