Valoajatuksia
Katsoitteko viime perjantaina Perjantai-keskusteluohjelman? Sen, missä puhuttiin eutanasiasta. Siinä oli vieraana isä, jonka poika oli saanut laajat aivovauriot ja jonka kuolemaa joudutettiin lopettamalla kehon nesteytys (sen jälkeen kun keho oli selvinnyt jo kuukauden ilman ruokaa). Jakso triggeröi auki omia ajatuksiani ja tunteitani Valon kuolinyöstä, kuolintavasta ja oikeastaan koko viiden vuoden taipaleesta Valon kanssa. Tuo isä otti esiin sen, mikä on monelle sairaan ja vammaisen tai kuolleen lapsen vanhemmille tuttu lause: "Mä en ois koskaan selvinny tosta". Vaikka se on varmasti kaikella lämmöllä ja kunnioituksella sanottu, niin se saa jossain määrin niskakarvat pystyyn joka kerta. Kas kun niitä asioita, joiden keskellä elää, ei voi aina valita. On vaan pakko selvitä. Mutta mielestäni se isä oli kehittänyt kauniin tavan vastata: "Kyllä säkin selviäisit". Koska niinhän se menee. Mielessä on pyörinyt tosi vahvasti muisto siitä, kuinka joskus avioeron alkupros