Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2017.

Chin chin -resepti

Kuva
Tässä oiva snacks uudenvuoden juhlapöytään. Chin chin on länsiafrikkalainen herkku, josta jokaisella maalla on oma variaationsa. Monessa maassa se taikina on makeaa ja silataan tomusokerilla, mutta ghanalaiset eivät ole niin sokerin perään. Itse asiassa sokerin uskotaan alentavan mieskuntoa ja varsinkin miesten tulisi karttaa sitä. Ghanalaisessa chin chinissä maistuukin valkosipuli ja pientä potkua se saa pippurista. Kuvatulkkaus: Chinchinejä kulhossa ruokapöydällä. Nämä ovat hätäpäissään (kolmosen huutaessa kantoliinassa) muotoiltu ja oikeastaan liian paksuja sekä epämääräisen muotoisia ylipäätään... Yritä siis päästä parempaan lopputulokseen. 5dl vehnäjauhoja 1½ tl suolaa 1tl muskottipähkinää ½ tl leivinjauhetta ½ tl (tai maun mukaan) valko- tai mustapippuria 125g margariinia 2-3 valkosipulin kynttä 1 sipuli reilu 1dl (kaura)maitoa (1 kananmuna) öljyä paistamiseen Jauha mikserillä tai vastaavalla sipuli ja valkosipuli tahnaksi. Sekoita kuivat ainekset, nypi muka

Hyvää joulua!

Kuva
Pahoittelut tavallista kauemmin kestäneestä blogihiljaisuudesta, johon syyllisenä ovat lähinnä iltaisin minut sohvaan tiukasti naulinnut kirja sekä viikko sitten tapahtunut oivallus siitä, että joulu tulee ihan pian. Marraskuussa vielä odottelin kärsimättömästi joulukuuta ripustellessani ensimmäisiä valosarjoja ja perinteinen piparkakkutalokin valmistui aikataulussa, mutta sitten tuudittauduin ajatukseen, että olen tänä vuonna kotona ja minulla on hurjasti aikaa. Jostain syystä päivät hujahtivat ohi ja joulukortit ehtivät postiin perinteiseen tapaan juuri ennen dead linea. Nyt lahjat alkavat olla kasassa ja ruokaostoksetkin hyvällä tolalla. Jonkin verran kyökissä kökkimistä on vielä loppuviikolle tiedossa, mutta onneksi se on mieluisaa puuhaa. Kuvatulkkaus: piparkakkutalo, kuvattuna ylhäältäpäin. Kuvassa näkyy toinen puoli katosta sekä sen alla mökin etuseinä sekä siitä aukeava ovi. Talo on koristeltu valkoisin pursotuksin sekä värikkäillä makeisrakeilla. Talon katolla istuu esik

7.12.2017

Kuva
Seitsemän vuotta sitten kuuden aikaan illalla, syntyi pieni nyytti, joka sai nimekseen Valo. Tänään olen jo toisen kerran siinä tilanteessa, etten voi ojentaa lahjaa enkä onnitella. Eikä se ole yhtään helpompaa kuin viime vuonnakaan. Kuvatulkkaus: Valo nukkuu kantoliinassa kahden päivän ikäisenä Erilainen onni Sinä puutut pöydästämme. Me sytytämme erityisen kynttilän. Ihmiset joskus kysyvät,  enkö ole vielä päässyt yli sinusta. Minä ihmettelen kovin, mitä he tarkoittavat. Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa. Ketjureaktion ilman loppua. Eteenpäin ja taaksepäin. Olen kutonut sinut itseeni. Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa. Maaginen lanka, joka muistuttaa minua perspektiivistä. Ja antaa minulle uusia aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni. Ei, en minä ole päässyt sinusta yli. Miksi olisinkaan? Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit. Ja olen onnellinen siitä, että sinä kosketit minua ja muutit minut kyynel kyyneleeltä. Uskon, että  se on sinun lahjasi

Terveyskeskustarina

Kuva
Kirjoitin jokin aika sitten jossain sivulauseessa kolmosen "uudesta" terveysongelmasta. Ei sillä, että se enää olisi kovin uusi, mutta se ilmaantui joitakin kuukausia sen jälkeen kun allergiakuviot oli vihdoin saatu kuriin. Kolmoselle nimittäin ilmestyi kutisevia, märkiviä näppyjä jalkapohjiin. Ne tulevat ja menevät ja silloin kun tilanne on ns. päällä, meillä ei kutinan vuoksi juurikaan nukuta öisin. Olemme rampanneet terveyskuksessa, nähneet useita eri lääkäreitä ja samaa lääkäriä useasti ja jotenkin koko kuvio alkaa nostattaa uloketta otsaan pikkuhiljaa. Ensimmäinen toteamus on joka kerta: "En ole koskaan nähnyt vastaavaa!" Kaksi ensimmäistä lääkärikertaa poistuimme terveyskeskuksesta kortisonivoideresepti kourassa. Voiteilla ei ollut niin minkäänlaista vaikutusta. Toiseksi viimeisellä kerralla lääkäri otti kuvan ja lupasi näyttää sitä erityislääkärille. Kun viime perjantaina kävimme uudestaan samaisella lääkärillä, paljastui, että "erityislääkäri" ol