Hyvää joulua!
Joulukuu etenee aina salakavalasti. Ensimmäisiä kalenterin luukkuja avatessa tuntuu, että aikaa on rutkasti. Puolivälin ylittyessä tajuaa, että pitäisi ehkä oikeasti tarttua toimeen, jos haluaa jotain itse tehtyä esimerkiksi paketteihin asti. Joka vuosi tosin otan joulun rennommin. Valon eläessä tein paljon esivalmisteluja, sillä se oli ainoa tapa ottaa edes vähän lepoa joulun aikaan. Valon hoitoa ei voinut jättää tauolle, mutta oli ihanaa kun ruuat saattoi kattaa pöytään pakastimen kautta. Nyt samanlaisia paineita ei ole. Kolmonenkin alkaa olla jo niin iso, että viihdyttää itseään omilla leikeillään eikä tarvitse jatkuvasti aikuista vierelle tukemaan. Minua ei haittaa viettää aikaa keittiössä rakkaan kokkausharrastuksen parissa. Toki osansa on silläkin, että ennen kaupat olivat joulun pyhät kiinni. Nykyään pääsen kävelymatkan päässä olevaan kauppaan vuorokauden ympäri kun tarve iskee. Hamstraukselle ei ole perusteita. Pakettien määrän pyrimme miehen kanssa pitämään pienenä ja aikal