Pimeän jälkeen

Oma ruutuaika kännykän tai tietokoneen ääressä on jäänyt jo pidemmän aikaa todella vähäiseksi. Omaa aikaa kolmosen mentyä nukkumaan on rajallisesti ja yritän mahduttaa siihen myös lihashuoltoa, joogaa, mietiskelyä, luovaa käsillä tekemistä, kirjoja ja mielenkiintoisia dokumentteja (ja nollaamiseen tarvittavan määrän hömppää). Silloin kun selaan sosiaalista mediaa, seuraan kuitenkin useampaa "mixed race awareness" -tiliä, niissä on todella paljon itseäni kiinnostaavaa ja ajatuksia herättävää sisältöä. Vaikka kahden kulttuurin lapsien joukko kasvaa Suomessa valtavaa vauhtia ja iso joukko heistä on jo aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä, niin suomen kielestä puuttuu todella paljon aihepiiriin kuuluvaa sanastoa. Ja se pelkästään kertoo, kuinka vähän asia on ollut esillä yhteiskunnassamme. Miten esimerkiksi käännetään termi 'mixed race'? Tileiltä nousee toistuvasti esiin kipuilu oman identiteetin kanssa suhteessa kotimaan valkoiseen kulttuuriin. Kahden kulttuurin kanssa

 Terveisiä auringonläiskistä! Tai oikeammin asunnosta, jonne paistaa jostakin ikkunasta lähes koko päivän aurinko. Ja vaikka taivas olisi harmaa, niin valoa riittää silti. Terveisiä upeiden taivasmaisemien ja kaupungin sieluetin ääreltä. Terveisiä asunnosta, jossa lattialla kävelläkseen ei tarvitse tuplavillasukkia ja jonka ikkunoista voi seurata niin auringonnousuja, -laskuja kuin kuun vaiheitakin. Me olemme vihdoin muuttaneet! Asunto on ihana, eritoten pidän siitä harvinaislaatuisesta seikasta, että asumme korkeammalla kuin lähistön muut asunnot, joten meillä on esteetön näkymä kaupungin yli ja taivaalle. Maisemat ovat niin kauniita, että niihin tulee uppouduttua pitkiksi ajoiksi. Aurinko ja valoisuus ovat myös aivan upeita ominaisuuksia tässä asunnossa. Pohjaratkaisukin toimii meidän perheelle oikein hyvin. Lopputalvi oli tosi raskas ja tuntui, etteivät pakkaset ja lumi koskaan hellitä. Mutta lopulta vuodenaika vaihtui lähes vipua kääntämällä. Mikään ei ole mahtavampaa kuin kevät jo

Helmikuu on mennyt kolmosen neljävuotisia juhliessa. Vallitsevan epidemiatilanteen vuoksi juhlat ovat olleet yksittäisille perhekunnille, jotka muutenkin ovat meidän elämässä läsnä. Väliäkin juhlien välillä on pidetty altistumisten vähentämiseksi. Onpa ollut kuitenkin ihana kestitä ihmisiä ja saada juhlan tuntua kotiin. Tarjoilujen ja siivouksen puolesta tällainen tipoittain -malli tarjoaa kyllä erityisen paljon töitä ja se onkin vienyt paljon vapaa-aikaani iltaisin. Neljävuotias kolmonen on puhelias, äänekäs ja sanavalmis. Päiväkodissa on kiitetty hänen erinomaisia kielellisiä taitojaan ja mielikuvitustaan. Kolmonen saa helposti kavereita ja on pidettyä leikkiseuraa. Hän on usein porukan johtaja niin hyvässä kuin pahassakin. Omista lapsistani kolmonen on kaikkein kovapäisin. Kun hän päättää jotain, niin lopputulokseen mennään vaikka harmaan kiven läpi. Esimerkiksi kun hän päätti opetella tekemään solmun, hän harjoitteli päivittäin ties kuinka pitkään. En ehdottomasti missään nimessä s

  Joulu meni, uusi vuosi alkoi. Talvi on saavuttanut Helsingin ja pyörä odottaa varastossa sulaa maata. Olen kyllä tosi iloinen siitä, että työmatkapyöräilykausi kesti joululomaan asti. Kokemus on osoittanut, että liikunta tekee kaamosmasentuneelle aivokemialleni hyvää. Siitä huolimatta, että muistikuvani joulukuun työmatkoista on, että vähintään tulo- tai menomatkalla satoi saavista kaatamalla ja olin perille päästyäni kuin suihkusta tullut. Joululomassa erityisen ihanaa oli se, että mies oli kotona kolme viikkoa. Arki tuntui erityisen kepeältä kun askareita sai jaetuksi. Kaiken yksin pyörittäminen ei ole ihan piece of cake, vaikka siitä eteenpäin tarpomalla ihan kelvosti selviääkin. Toisaalta miehen opiskelu toisella paikkakunnalla on tuonut parisuhteeseen mukaviakin elementtejä. Kun toisen läsnäolo ei ole itsestäänselvyys, nousevat yhteiset hetket arjen yläpuolelle. Jälleennäkemisissä on ihanasti kaikuja ensirakastumisen huumasta. Kun tiedän miehen olevan tulossa, perhosia lentele