Toinen kuukausi
Pian tulee täyteen kaksi kuukautta yhteiseloa kolmosen kanssa. Yöunet nukutaan edelleen hyvin katkonaisesti ja ehdottomasti vain äidin kainalossa - mieluimmin rintavarustusta tyynynä käyttäen. :) Päivisinkin pieni mies on melkoinen sylikissa. Päiväunet maistuvat kantoliinassa tai vaunuttelulenkin jälkeen sohvalla. Toisen kuukauden aikana kolmosesta on kuoriutunut melkoinen hymypoika. Niitä tosin jaetaan vain harvoille ja valituille, mutta onnekseni minä kuulun tähän etuoikeutettuun joukkoon. Yön väsymys katoaa taianomaisesti heti kun näen kolmosen hymyilevät kasvot ja iloisesti napittavat silmät. Juttuja riittää jo vaikka kuinka. Hereillä ollessaan kolmonen viihtyy hyvin lattialla, joskin hän kaipaa siihen useimiten kaverin jota tuijotella ja jolle höpöttää. Ja sitä parempaa tekemistähän ei oikeastaan voi edes olla, joten mielelläni siinä vieressä loikoilen. Jaksan ihmetellä uudestaan ja uudestaan, miten vahvassa kontaktissa kolmonen on, niin vaivattomasti ja omasta aloitteestaan. Ko...