Ensimmäinen kuukausi

Kolmonen täyttää tänään kuukauden. Päivät menevät vauhdilla, kelloa ei ehdi paljon katsomaan ja yhtäkkiä tajuaa, että on taas ilta. En silti kirjoita kliseisesti "voisinpa pysäyttää ajan" tai "tämä kasvaa liian nopeasti". On ihanaa, että vauva kasvaa ja kehittyy. Olen niin onnellinen, ihmeissäni ja innoissani jokaisesta pienestä, uudesta taidosta. Tiedän, että yksikään taito ei ole itsestäänselvyys ja että joskus niiden eteen tehdään kuukausia tai vuosia töitä. Olen todella kiitollinen, että nyt minulla on lupa vain ihastella.

Tämä ensimmäinen kuukausi on pyhitetty toisillemme tutustumiseen. Emme ole käyneet ruokakauppaa pidemmällä emmekä tavanneet kovinkaan montaa ihmistä. Olen halunnut rauhoittaa kolmosen ensiviikot ja tutustua puolin ja toisin. Tärkeintä on ollut, että minä ja mies muodostamme suhteen lapseemme ja hioudumme yhteen perheenä. Nyt homma alkaa olla jo hallussa ja tiedän, miten poika reagoi mihinkin ja mikä hänet rauhoittaa. Osaan lukea ilmeitä, eleitä ja äännähtelyjä niin, että tiedän melko hyvin, mistä kenkä puristaa. Kolmonenkin tuntee meidät nyt, meidän tavat nostaa, kantaa ja pukea. 

Kolmonen on lapsistani ehdottomasti tempperamenttisin. Hän ei lähetä erityisen pitkään "hienovaraisia merkkejä" nälästä tai muustakaan epämiellyttävästä tilasta, vaan itku on vaativaa ja määrätietoista hyvin nopeasti. Päivisin hän suostuu jo nukkumaan muutamat unet sohvalla, mutta yöt menevät edelleen kainalossa kaikkien unensaannin turvaamiseksi. Uni on usein aika rauhatonta / vauhdikasta ja hän herää herkästi unijakson vaihtuessa. 
Virkeänä kolmonen on useimmiten tyytyväinen ja viihtyy hyvin lattialla. Siellä makoillessaan hän potkuttelee hurjaa vauhtia ja mahalla ollessaan pää nousee jo oikein mallikkaasti. Muutaman viikon ajan hän on myös jutellut vastavuoroisesti. Eilen sain ensimmäisen hymyn. <3 Erityisen paljon kolmonen pitää kylvyistä ja ylipäätään nakuilusta sekä musiikista, lauluista ja loruttelusta.

Vauva-arki ei edelleenkään tunnu raskaalta, vaan suurelta lahjalta. Miten ihanaa, jopa terapeuttista, onkaan, kun ei tarvitse olla huolissaan mistään.