Mikä ihmeen mixed race?

Oma ruutuaika kännykän tai tietokoneen ääressä on jäänyt jo pidemmän aikaa todella vähäiseksi. Omaa aikaa kolmosen mentyä nukkumaan on rajallisesti ja yritän mahduttaa siihen myös lihashuoltoa, joogaa, mietiskelyä, luovaa käsillä tekemistä, kirjoja ja mielenkiintoisia dokumentteja (ja nollaamiseen tarvittavan määrän hömppää). Silloin kun selaan sosiaalista mediaa, seuraan kuitenkin useampaa "mixed race awareness" -tiliä, niissä on todella paljon itseäni kiinnostaavaa ja ajatuksia herättävää sisältöä.



Vaikka kahden kulttuurin lapsien joukko kasvaa Suomessa valtavaa vauhtia ja iso joukko heistä on jo aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä, niin suomen kielestä puuttuu todella paljon aihepiiriin kuuluvaa sanastoa. Ja se pelkästään kertoo, kuinka vähän asia on ollut esillä yhteiskunnassamme. Miten esimerkiksi käännetään termi 'mixed race'?

Tileiltä nousee toistuvasti esiin kipuilu oman identiteetin kanssa suhteessa kotimaan valkoiseen kulttuuriin. Kahden kulttuurin kanssa kasvaneet ihmiset kokevat paitsi rasismia, myös jatkuvaa alleviivausta siitä, että he eivät ole kotimaansa kansalaisia, esim. suomalaisia. Kolmosen päiväkodilla (nyt jo sieltä muihin tehtäviin siirtynyt) opettaja ihmetteli, miten kolmosella voi olla niin hyvä ja virheetön suomen kielen taito. Uimahalleissa käydessä (no, silloin kun ne olivat auki... ) puututaan kolmosen ehkä hiukan tavallista tummempaan ihoon (verrattuna muihin samanlaisiin "sekoituksiin") ja ihmetellään että minun on täytynyt adoptoida hänet ja niin edelleen.



Tällaisen jatkuvan kyseenalaistamisen kanssa kasvaminen ei voi olla vaikuttamatta identiteetin muodostumiseen. Tarpeeseen tulee vaikkapa teini-iässä korostaa omia suomalaisia puoliaan, yrittää häivyttää toista puolta kuuluakseen joukkoon.
Mixed race -tileiltä huokuu toisaalta usein myös nuorena aikuisena herännyt syvempi kiinnostus omista juurista ja halu oppia toisen vanhemman kotimaan kieltä, kulttuuria ja tapoja mahdollisimman monipuolisesti. Voi olla niinkin, että näillä tileillä osallistuvat aktiivisesti juuri ne, joita kulttuuritausta erityisesti kiinnostaa. Miksi kahden kulttuurin kodeissa kotimaan ulkopuolinen kulttuuri jää usein niin ohueksi? Onko kyseessä lapsen oma vähäinen kiinnostus vai se, että vanhemmat eivät ymmärrä panostaa asiaan tarpeeksi?
Ihan jokainen tuntuu kuitenkin viimeistään aikuisena olevan kiitollinen omasta rikkaasta kulttuuritaustastaan ja siitä, että on saanut silmät nähdä maailma ja sen ilmiöt kahdesta eri kulttuurista käsin.



Toinen sosiaalisessa mediassa esiin nouseva asia on rasismista puhuminen. Lapselle pitää lapsen tasoisesti, mutta rehellisesti puhua rasismista ja sen kohtaamisesta. Koska varmaa on, että lapsi sitä kasvaessaan kohtaa ja silloin hänen on tärkeää ymmärtää, miksi hän ei kuulu joukkoon tai joutuu kohdelluksi eri tavalla kuin kaverinsa.

Minulla on ystävä, joka on useamman kerran ilmaissut että pitää vähän hölmönä sitä, että ghanalainen kulttuuri näkyy kodissamme monialaisesti ja että myös minä suomalaisena vanhempana tuen sen näkymistä aktiivisesti. Mutta kuitenkin koen, että juuri sitä tarvitaan. Vahvaa, elävää ja jokaisessa arkipäivässä läsnäolevaa käsitystä molempien vanhempien kulttuuritaustasta. Myös minun ja miehen parisuhde voi sitä paremmin, mitä enemmän tunnemme toisestemme kulttuuritaustoja.



Kaikkea tätä peilaan tietysti kolmosen kasvatusta vasten. En voi siloittaa hänen tieltään rasismia tai omaan kulttuuri-identiteettiin liittyviä kriisejä. Sitä paitsi juuri kriisithän meitä ihmisiä hiovat ja kasvattavat, vaikka niiden katsominen vierestä vanhemman silmin onkin tuskallista.Voin kuitenkin antaa eväitä monen asian käsittelyyn. Ja siksi koen, että oma tietoisuuteni näistä asioista on ensiarvoisen tärkeää.


Kommentit

  1. Olin taannoin kielitieteen alan luennolla ja tutkija u.s.a:sta kertoi tutkimusaiheestaan racial linguistics. Mielenkiintoista (liittyy maahanmuuttajien ja heidän lastensa kieleen ja kielimuotoihin, joita maahanmuuttajayhteisöt käyttävät) mutta tästä siis kirjoitukseesi liittyen huomattiin vaan pohtia, miten ko. tutkimusaihe tulisi edes suomentaa. Rotu nimittäin kalskahtaa suomeksi aivan liikaa erään saksalaisen haihatuksilta ja imperialistiselta ylemmyydeltä, tai näin ainakin me tuumittin. Eli samahko sana, mutta koska täällä esim. laajamittaisempi maahanmuutto on ajallisesti paljon tuoreempi juttu sana ei vaan käy (onneksi enää?).

    Kai se suomalainen kulttuuri tarpeeksi muualla näkyy vaikka vähän vähemmän teillä näkyisi ��

    VastaaPoista
  2. Ehkä tuo opettaja päiväkodissa peilasi lapsesi kielitaitoa sen valossa, että usein monikielisten lasten kieli kehittyy hitaammin (ei siis huonommin, mutta keskimäärin esimerkiksi puhe tulee myöhemmin). Käsittääkseni suomi on lisäksi teillä kotona vähemmistökieli, koska miehesi on alistanut sinutkin puhumaan omaa kieltään etkä saa puhua suomea. (Mainittakoon, että elän itsekin monikulttuurisessa liitossa, mutta meillä kummallakaan ei ole käynyt mielessäään pakottaa toista luopumaan oman äidinkielensä puhumisesta.)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti