Terveyskeskustarina

Kirjoitin jokin aika sitten jossain sivulauseessa kolmosen "uudesta" terveysongelmasta. Ei sillä, että se enää olisi kovin uusi, mutta se ilmaantui joitakin kuukausia sen jälkeen kun allergiakuviot oli vihdoin saatu kuriin. Kolmoselle nimittäin ilmestyi kutisevia, märkiviä näppyjä jalkapohjiin. Ne tulevat ja menevät ja silloin kun tilanne on ns. päällä, meillä ei kutinan vuoksi juurikaan nukuta öisin.

Olemme rampanneet terveyskuksessa, nähneet useita eri lääkäreitä ja samaa lääkäriä useasti ja jotenkin koko kuvio alkaa nostattaa uloketta otsaan pikkuhiljaa. Ensimmäinen toteamus on joka kerta: "En ole koskaan nähnyt vastaavaa!" Kaksi ensimmäistä lääkärikertaa poistuimme terveyskeskuksesta kortisonivoideresepti kourassa. Voiteilla ei ollut niin minkäänlaista vaikutusta. Toiseksi viimeisellä kerralla lääkäri otti kuvan ja lupasi näyttää sitä erityislääkärille. Kun viime perjantaina kävimme uudestaan samaisella lääkärillä, paljastui, että "erityislääkäri" oli neuvolalääkärinä toimiva terveyskeskuslääkäri, jonka olemme jo aiemmin tavanneet näppyasioissa ja joka oli jo todennut, ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa. Kuitenkin hän sitten kuvan nähdessään oli diagnosoinut "aivan selvän enterorokon" - hohhoijaa. Räjähdin vähän. Sanoin, etten suostu nielemään enterorokkodiagnoosia noin vain, koska olen kyllä aiemmalla lapsellani nähnyt enterorokon ja tämä ei muistuta yhtään sitä. Harvemmin enterorokko myöskään kestää kolmea kuukautta kadoten hetkeksi ja palaten uudestaan. Minkäänlaista kuumeilua kolmosella ei myöskään ole ollut. Lääkäri tarttui kameraan, otti kuvan ja lupasi olla yhteydessä erityislääkäriin (ehdotin, että kyseeseen voisi tällä kertaa tulla iho- tai allergialääkäri).

Koko tämän ajan olen tietenkin tehnyt sivussa omaa salapoliisityötäni asian selvittämiseksi. On aika ilmeistä, että terveyskeskuksen toiminta ei ole ollut niin vakuuttavaa, että jättäytyisin kokonaan sen varaan. Toivon todella, että saisimme pikkuhiljaa lähetteen eteenpäin. Tuntuu, että koska kyse on vauvasta, niin oireita ehkä vähän vähätellään. Vauvathan heräilevät muutenkin öisin.. Kyllä, mutta ei se nyt ihan normaalia ole, että toinen herää pahimmillaan 20 minuutin välein hinkkaamaan jalkojaan ja tuhertaa itkua samalla. Kutinaa on toki päivälläkin, mutta ei niin pahana. Ajattelen, että jos menisin itse samanlaisen vaivan kanssa lääkäriin ja sanoisin, etten saa öisin nukuttua kuin alle tunnin pätkiä, niin minua olisi ehkä tutkittu jo vähän enemmän. Ainakin todella toivon, että meidän hyvinvointivaltiossamme verovaroin kustannetut terveyskeskuspalvelut oikeasti myös pystyvät toteuttamaan niille annettua tehtävää...

Tämän todettuani toivotan kuitenkin kaikille oikein hyvää 100-vuotisjuhlaa! Meillä on kaikesta huolimatta tosi upea maa ja paljon, mistä olla ylpeitä ja kiitollisia. Ja täytyyhän tämän harmaan kaamoksen keskellä käyttää kaikki syyt juhlaan. Täällä suunnitelmissa on syödä mustikkapiirakkaa ja kanttarelleja (ei kuitenkaan yhtä aikaa :D) sekä kenties piipahtaa keskustassa juhlahumua katsomassa, jos sää sen sallii.