Väliviikko

Pää surisee  vähän tyhjänä. Kolmosen ihottumaongelma ei ota poistuakseen, vaikka imetysdieetti on jo aika laaja ja monenlaista poppaskonstia käytössä. Parhaiten auttaa kortisonivoide, mutta sitä ei voi käyttää yhtäjaksoisesti ja nämä väliviikot ovat vähän tuskaisia. Iho kutisee kamalasti ja yöt ovat tosi levottomia, heräämme helposti kaksikymmentäkin kertaa.

Huolestuttaa ja harmittaa toisen puolesta kun hänellä on kurja olla. Jotenkin tuttua? Ankeiden ajatusten iskiessä muistuttelen itseäni nauttimaan hetkestä, kolmonen on pieni vain vähän aikaa enkä halua että tämäkin vauvavuosi katoaa sumupilveen.

(Kuvatulkkaus: kolmosen olkinen lierihattu)

Onneksi on vihdoin lämmintä! On ihana käydä ulkona, niin vaunuilla kuin kantoliinallakin. Kun kolmonen on levoton, nakkaan hänet yleensä liinaan ja sitten tehdään kotihommia tai lähdetään ulos. Poju viihtyy liinassa hyvin, kitinät unohtuvat ja kaupan päälle saan vielä kädetkin vapaiksi. Olen löytänyt meidän "huudeilta" lisää upeita ulkoilualueita, joista en tiennyt aiemmin. Ihania metsäisiä polkuja, joissa pääsee hyvin liikkumaan rattaidenkin kanssa. Sielu lepää rusakoita bongaillessa ja lintujen kevätkonserttia kuunnellessa. 

(Kuvatulkkaus: tomaatintaimia odottamassa istutusta isompaan ruukkuun)

Näyttää myös siltä, että parvekkeella uskaltaa vihdoin upottaa sormensa multaan. Jotenkin mystisesti en ole ehtinyt istuttaa siemeniä tänä keväänä, joten on uhrattava rahaa valmiisiin taimiin. Mullan kuopsuttelu ja viherloiston ihastelu on kuitenkin sen verran terapeuttista puuhaa, että siihen mielellään laittaa  vähän rahaa. Muutama tomaatin taimi parvekkeelle onkin jo eksynyt, perunaa tekisi mieli myös istuttaa ämpäriin, ihan kokeilumielessä. Jospa saataisiin lämmin kesä ja satoakin tulisi vähän aiemmin kuin syyskuussa... Tosin, saattaa se olla tarhuristakin kiinni. ;)