Ajatusteni kieli


Olen huomannut järkytykseeni ajattelevani melko paljon englanniksi. Välillä jopa mutisen itsekseni kyseisellä kielellä tai joudun hakemaan jotain suomenkielistä sanaa muististani, koska ensimmäiset tarjokit ovat kaikki englantia.
Lähtökohtaisesti en oikein pidä ajattelukieleni sekoittumisesta, koska olen ylpeä monipuolisista suomen kielen taidoistani ja pidän äidinkieltäni tärkeänä. Syynä sekoittumiseen on epäilemättä se, että kommunikoimme miehen kanssa enimmäkseen englanniksi. Lisäksi olen lukenut paljon englanniksi, sillä haluan laajentaa sanavarastoani. Usein koen miehen kanssa käydyissä keskusteluissa tuskaa siitä, etten saa jotain asiaa ilmaistuksi kuten sen suomeksi ilmaisisin, sillä sanavarastoni ei riitä, vaan minun täytyy ilmaista se karkeasti tai kiertotietä. Englanninkielisen kirjallisuuden myötä myös ajatteluni siirtyi yhä enemmän tuon kielen puolelle. Lukeminen siis toimii, tavallaan, mutta sillä on ikäviä sivuvaikutuksia.


Tunteeni taas ovat aina suomalaisia. Kun yritän kertoa ja miettiä miltä minusta tuntuu tai ilmaista tunteitani, kuten kiintymystäni, sanallisesti, en löydä mistään sopivampia sanoja kuin suomesta. Ajattelen monikielisesti, mutta tunnen suomeksi. Englanniksi tunteiden ilmaisu tuntuu usein laimealta tai siltä etten saa viestiä perille sellaisena kuin sen tahtoisin, oli kyse mistä tunteista tahansa.
Mieskin vaihtaa aina kiihtyessään (huomaamattaan) twin kieleen. Hän ei ole mikään lirkuttelija, mutta halutessaan sanoa jotain kaunista, hän puhuu twiksi. Tai soittaa ja laulaa twin kielisiä rakkauslauluja.



Kielitieteilijä Frode J. Stromnes sanoi: "sanat ovat kuin kottikärryjä, jotka kärräävät mielikuvia". Kieli on aina kulttuurisidonnaista ja kertoo paljon siitä, mikä sen (natiivien) puhujien mielestä on tärkeää. On mielenkiintoista pohtia sitä, miten ajattelukyky ja kyky nähdä asioita laajenevat sen mukaan mitä useampaa kieltä osaamme. Sana on symboli ja sen meissä herättämä mielikuva on kulttuurisidonnainen. Siksi ajatustensa tai tunteidensa kääntäminen toiselle kielelle voi tuntua haastavalta tai niiden alkuperäinen merkitys voi kuulijan korvissa muuttua.



Jäin miettimään, mitä englanniksi ajatteleminen heijastelee mielikuvien tasolla. Olenko oppinut ajattelemaan hieman kuten britti vai kenties kuitenkin enemmän kuin ghanalainen, koska käytän englantia mieheni kanssa ghanalaisen tyyliin? Entä voiko ajatuksia olla ilman kieltä? Sellaista aivoruokaa tälle viikonlopulle.

Kommentit

  1. Hei. Kiitos tästä. Olen itse pohtinut tätä viime aikoina kun kävin toisessa kotimaassa, itä-afrikassa. Minua harmittaa kaksoiskansalaisena ajatella vain toisella kielellä vaikka osaan molempia kieliä melko hyvin. Suomen kieli on tosiaan hiukan parempi. Joten se turhauttaa ulkomailla ollessa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti