Ei myytävänä

En ole Valon kuoleman jälkeen juuri kirjoittanut vammaisten asioista, ehkä ajoittain vähän sivunnut. Osittain otin alkuun ihan tarkoituksellakin etäisyyttä niihin, koska tuntui liian vaikealta pysyä "skenessä". Sittemmin olen taas perehtynyt niihin enemmän, vaikkakin helmikuusta asti minulla on ollut oma pikku tahdittaja määräämässä että hirveästi paljon muuhun kuin häneen ei sovi keskittyä (ja se olkoon hänelle sallittua, mielelläni olen sen tehnyt).

Viimeisen vuoden aikana ei kuitenkaan ole voinut välttyä uutisilta, jotka kertovat vammaisten palveluiden säästöistä ja niiden myötä huonontuneesta palvelusta. On ollut Helsingin kaupungin (onneksi myttyyn mennyt) suunnitelma omaishoitajien tilanteen huonotamisesta, jota kai jopa kehdattiin perustella omaishoitajien tilanteen parantamisella sekä lukuisia lehtijuttuja sekä mielipidekirjoituksia asumispalveluyksiköiden, tulkki- ja kuljetuspalveluiden ynnä muiden vammaisten tukipalveluiden kilpailutuksista, joiden myötä vammaisten ihmisoikeudet tulla kuulluksi ja kohdatuksi ovat vaarantuneet.

Mietipä itse hetki millaista olisi, jos tarvitsisit kaikkeen, lähes kaikkeen tai ainakin hyvin moneen asiaan apua. Mietipä, jos et voisi lainkaan vaikuttaa siihen missä asut ja kuka sinua auttaa. Mietipä, jos et omassa kodissasi saisi päättää mitä ja paljonko syöt, koska menet nukkumaan tai käyt vessassa ja suihkussa...

Se, miten yhteiskuntamme järjestää kaikkein heikoimpien ja turvattomimpien asian, on arvovalinta. Voidaan valita että suurin arvo kaiken yläpuolella on raha tai voidaan valita, että se on joku muu. Älä usko, kun poliitikko sanoo, ettei ole varaa, sillä varoja kyllä löytyy nopeastikin moneen asiaan, jos tarve sellaista vaatii. Se, millaisia summia rahaa erilaisiin hankkeisiin laitetaan, on politiikkaa ja arvovalintoja, that's all.

Mutta politiikka ei ole meistä irrallaan oleva ilmiö, vaan se koskettaa meitä jokaista. Jokaisella on ääni käytettävänään, paitsi äänestäessä, niin myös siinä välillä. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on suunsa avaamista, sen kertomista, että nyt on asiat väärässä järjestyksessä ja niihin pitää saada muutos. Jostain syystä päättäjät eivät juuri kuuntele yksittäisten ihmisten mielipiteitä (paitsi vaalien alla, jolloin he teeskentelevät kuuntelevansa ja tekevät kaikenmaailman "lupauksia" sormet ristissä), mutta joukossa on jo enemmän voimaa.

Vammaisten palveluja voitaisiin tuottaa toisinkin. Joitakin niistä voitaisiin rajata kokonaan pois kilpailutuksen piiristä, jolloin YK:n vammaisten ihmisoikeuksia koskevat säädöksetkin olisivat paremmin toteutettavissa. Voitaisiin taata kaikille oikeus vaikuttaa omaan asumispaikkaansa ja -muotoonsa, henkilökunnan pienempään vaihtuvuuteen, riittäviin ja asiantunteviin tulkkipalveluihin sekä niitä tukeviin asiakassuhteisiin (on olemassa sellaisia tulkattavia, joiden tulkkaus oikeasti vaatii aikalailla perehtymistä ja asiakkaan tuntemista). Ihan vain poliittisella päätöksellä, ohjaamalla rahaa ja palveluita toisin.

Avaa siis suusi, kerro se päättäjille ja allekirjoita kansalaisaloite.
http://www.eimyytavana.fi/