Puolikas vuodesta

Kuluneet puoli vuotta kolmosen kanssa ovat olleet intensiivisiä ja haasteellisiakin. Kolmonen on "suuritarpeinen vauva" kuin suoraan oppikirjan sivulta; paljon syliä ja läheisyyttä on tarvittu, oman lisänsä ovat tietysti tuoneet allergiat. Sitteristä ei ole ollut juuri  mitään iloa, kantoliina on sen sijaan ollut apuväline arvossaan. Vaunut ovat ehkä jostain siitä väliltä, käytössä kyllä, mutta jossain vaiheessa matkaa niillä yleensä kärrätään jotain muuta kuin kolmosta, joka nököttää kannettavana sylissä. 

Vaikka päivät ovat edelleen täynnä vauvatouhua, niin tässä puolen vuoden taitteessa huomaan, että pikkuhiljaa myös helpottaa. Kun meillä alkuun asui vastasyntynyt, joka heräsi heti alas laskettaessa eikä kertakaikkiaan nukkunut missään muualla kuin sylissä, niin nykyään päiväunet ja illat nukutaan omassa sängyssä. Vaikka kolmonen havahtuu edelleen todella herkästi unijakson vaihtuessa (30-60 minuutin välein), niin usein hän myös nukahtaa takaisin helposti. Sattumaa tai ei, unien parantuminen on täydellisessä synkassa allergiatilanteen jonkinlaisen haltuunoton kanssa.


Kuvatulkkaus: kolmonen istuu vauvakeinussa kesäisenä hellepäivänä, tutkien keinua kannatttavia ketjuja, päällään lippalakki ja hihaton haalariasu, kuvattu sivuprofiilista

Meillä asuu touhukas puolivuotias, joka ei viihdy hetkeäkään paikallaan. Eteenpäin ryömimisen sijaan hän liikkuu työntäen itseään näppärästi taaksepäin sekä harjoittelee ahkerasti konttausta. Kylvyssä hauskinta on nousta aikuisen käsien tukemana seisomaan ja hyppyyttää sitten itseään niin että takamus nostattaa mahtavat pärskeet.
Hymy on kolmosella herkässä, nauru irtoaa hassuista äänistä ja ilmeilyistä. Luonteeltaan poika on sosiaalinen. Kaikki kiinnostaa, erityisesti se, mitä ei saa koskea, kuten meidän viherkasvit, modeemi, tietokone, kännykät, kaukosäätimet ja niin edelleen. Ruokahetki muun perheen kanssa, omassa syöttötuolissa istuen, on tärkeä ja odotettu hetki ja ruoka nautitaan ehdottomasti omin kätösin, suurella nautinnolla ja tyytyväisellä hyminällä höystettynä.

Olo ei ole haikea sen johdosta, että meidän vauva kasvaa, vaan onnellinen ja kiitollinen. Kehitystä on suuri ilo seurata ja edessä olevalta puolelta vuodelta toivon ja odotankin elämän edelleen helpottavan ja asettuvan. Kaikkein ihaninta on nähdä hymyilevä, tyytyväinen poika elämäniloa täynnä. Valon kanssa kaipasin niin paljon juuri lapsen iloa ja uteliaisuutta maailmaa kohtaan. Sen puuttuminen alleviivasi sairauksia ja teki kodista tietyllä tapaa hiljaisen. Kolmosella tuo lapsille ominainen luonnollinen huolettomuus ja hetkestä nauttiminen on, ja siinä mukana eläminen tuntuu erityisen arvokkaalta.

Kommentit

Lähetä kommentti