Kahden kulttuurin koti
Mitä tarkoittaa olla kahden kulttuurin lapsi? En tiedä, koska en sellainen ole. Kuitenkin haluan, että kolmosella on kokemusta ja kosketuspintaa sekä suomalaiseen että ghanalaiseen kulttuuriin. Ikävä kyllä ulkonäkönsä kautta kolmonen varmasti saa tuntea olevansa erilainen kun ihmiset kysyvät alkuperää tai laukovat rasistisia kommentteja (itse sain tällä viikolla syljet päälleni kun keski-ikäinen, siististi pukeutunut mies ilmaisi mielipiteensä nähtyään vaunuissa nököttäneen kolmosen). Niinpä ajattelen, että omien juuriensa tunteminen ja itsetunnon vahvistaminen ovat lapsuudessa tärkeässä roolissa. Haluan kolmosen olevan ylpeästi sekä ghanalainen että suomalainen ja ymmärtävän millainen rikkaus se on. Haluan, ettei kapeakatseisten ihmisten syöttämä "olet kakkosluokan kansalainen" -ideologia pääse maaliinsa, vaan kolmonen voi ohittaa törkeydet tietäen, että on yhtä arvokas kun kaikki muutkin.
Miten ghanalaisia juuria voi sitten vahvistaa? Yksi osansa on tietysti paikan päälle matkustaminen ja omien sukulaistensa tapaaminen. Myös kieli on avain kulttuuriin. Tärkeimpänä näen kuitenkin päivittäisen elämän, toisen kulttuurin palasten juurruttamisen meidän arkeen. Isoin vastuu tästä on luonnollisesti miehelläni, jonka kautta nämä palaset meidän perheeseemme tulevat.
Meidän kotona Ghana näkyy ainakin ruokakulttuurissa. Syömme lähes päivittäin Länsi-Afrikkalaista ruokaa, usein syömme sitä käsin ja aina yhteiseltä lautaselta. Esikoiselle teen myös muuta ruokaa, itse kaipaan sitä hyvin harvoin.
Toinen päivittäin näkyvä seikka on musiikki. Kuuntelemme paljon ghanalaista highlife -musiikkia ja jonkin verran saman maan dancehallia, jota ghanalaiset tuntuvat rakastavan, vaikka itse olen enemmän perinteisen reggaen ystävä. Mies valitsee usein myös ghanalaista tai nigerialaista gospelia tai kääntää vain päälle kotimaansa radiokanavan (etenkin kun haluaa kuunnella jalkapallo-otteluita).
Musiikin kautta tulee tanssi. Tanssi ja sen luontevuus kuuluvat olennaisena osana moneen Afrikan maan kulttuuriin, niin myös Ghanan. Toivon, että kolmonen tuntee rytmin kutsun. En suinkaan kuitenkaan unelmoi siitä, että hän haluaisi harrastaa tanssia, vaan siitä, että hän oppii ja ymmärtää ghanalaisten tapoja käyttää tanssia kommunikoinnin ja huumorin välineenä.
Aika näyttää, millaiseksi meidän perheemme kulttuuri kehittyy vuosien saatossa ja millaisia tapoja ja perinteitä siihen syntyy. Toisin kuin halla-aholainen nuiva vaalimanifesti toteaa ("Suomen tulee luopua nykyisestä, muualta Länsi-Euroopasta ja varsinkin Ruotsista kopioidusta monikultturistisesta valtioideologiasta, erilaisuuden ihannoimisesta ja itsetarkoituksellisesta ylläpidosta.") Suomi on JO monikulttuurinen ja erilaisuus on aina rikkaus, emme me kaikki suomalaisetkaan samanlaisia ole, emme tapoinemme emmekä ajatuksinemme.
Miten ghanalaisia juuria voi sitten vahvistaa? Yksi osansa on tietysti paikan päälle matkustaminen ja omien sukulaistensa tapaaminen. Myös kieli on avain kulttuuriin. Tärkeimpänä näen kuitenkin päivittäisen elämän, toisen kulttuurin palasten juurruttamisen meidän arkeen. Isoin vastuu tästä on luonnollisesti miehelläni, jonka kautta nämä palaset meidän perheeseemme tulevat.
Meidän kotona Ghana näkyy ainakin ruokakulttuurissa. Syömme lähes päivittäin Länsi-Afrikkalaista ruokaa, usein syömme sitä käsin ja aina yhteiseltä lautaselta. Esikoiselle teen myös muuta ruokaa, itse kaipaan sitä hyvin harvoin.
Toinen päivittäin näkyvä seikka on musiikki. Kuuntelemme paljon ghanalaista highlife -musiikkia ja jonkin verran saman maan dancehallia, jota ghanalaiset tuntuvat rakastavan, vaikka itse olen enemmän perinteisen reggaen ystävä. Mies valitsee usein myös ghanalaista tai nigerialaista gospelia tai kääntää vain päälle kotimaansa radiokanavan (etenkin kun haluaa kuunnella jalkapallo-otteluita).
Musiikin kautta tulee tanssi. Tanssi ja sen luontevuus kuuluvat olennaisena osana moneen Afrikan maan kulttuuriin, niin myös Ghanan. Toivon, että kolmonen tuntee rytmin kutsun. En suinkaan kuitenkaan unelmoi siitä, että hän haluaisi harrastaa tanssia, vaan siitä, että hän oppii ja ymmärtää ghanalaisten tapoja käyttää tanssia kommunikoinnin ja huumorin välineenä.
Aika näyttää, millaiseksi meidän perheemme kulttuuri kehittyy vuosien saatossa ja millaisia tapoja ja perinteitä siihen syntyy. Toisin kuin halla-aholainen nuiva vaalimanifesti toteaa ("Suomen tulee luopua nykyisestä, muualta Länsi-Euroopasta ja varsinkin Ruotsista kopioidusta monikultturistisesta valtioideologiasta, erilaisuuden ihannoimisesta ja itsetarkoituksellisesta ylläpidosta.") Suomi on JO monikulttuurinen ja erilaisuus on aina rikkaus, emme me kaikki suomalaisetkaan samanlaisia ole, emme tapoinemme emmekä ajatuksinemme.
Ihan komattomalta kuulostaa, että nykypäivänä joku sylkee äitiä ja vauvaa kohti Suomessa! Törkeetä! Ja sun kolmonen on varmasti maailman ihanin suklaasilmä <3 Tuo teidän elämänmeno on varmasti rikkaus, kaikkine elementteineen ja voi sitä riemua kun suku siellä kaukana saa hänet kohdata!
VastaaPoistaMinua ei ikävä kyllä tilanne sinänsä yllättänyt, kun olin jo aiemmin kuullut, että siihen kannattaa varautua. :/ Eihän se silti tietenkään millään muotoa hyvältä tuntunut.
PoistaMinäkin odotan kyllä innolla, että päästään Ghanaan. :)
Tajusin vasta illalla kotona, että yritettiinköhän mullekin jotain rasistisviitteistä läppää heittää tänään. Olin tänään tytön ja hänen parhaan kaverin (4v molemmat) kanssa jätskillä, siihen tulee keski-ikäinen mies sitten sellaisella alakoululaisen ivallisella sävyllä kysymään 'onko ne nämä tytöt kaksosia' minä siihen vastaan, että on, tuttuun tapaan on mulla ne kaksosetkin kotona. mies hiljenee ja lähtee, enkä siinä tilanteessa huomaa itse silloin mitään kummallista. Tosiaan tytön kaverin isä on afrikasta.
VastaaPoistaEn sitten tiedä, että miten pitäisi jatkossa tuohon ilmiöön suhtautua, mun suomalainen verikin kiehahtaa melko pienestä, kun lapset on ilkeilyn kohteena. Ärsyttää, kun Niin mieluusti kehittelisin vastailkeyksiä, en ainakaan häviölle niissä jäisi, mutta pienet korvat kuulemassa.
Jotenkin niin käsittämätöntä että joku katsoo oikeudekseen aukoa päätään lapsille / lasten läsnäollessa. :(
PoistaItse olen miettinyt, mikä mahtaisi olla paras tapa suhtautua näihin aukojiin. Pitääkö puolustautua vai jättää omaan arvoonsa?
Toisaalta nainen voi valita lapsensa siittäjän. Voi valita myös omanvärisensä, jolloin säästyy monilta ongelmilta (tai siis lapsihan näistä sekoitustilanteista eniten kärsii).
VastaaPoistaOlipas typerä kommentti. Jokainen voi valita miten käyttäytyy, ei tarvitse olla idiootti, moukka, ennakkoluuloinen jne. Jokainen valitsee pyolisonsa itselleen, ei muille. Jokaisella on oikeus olla ja elää elämäänsä kuten haluaa (lain mukaan tietty) ja siihen ei ole oikeutta kellään puuttua typerillä kommenteilla saati päälle sylkemisellä.
PoistaEli anonyymi (16.6. klo 3.13) olet sitä mieltä että ihmisiä on ok arvostella ulkoisten seikkojen perusteella? Että jos jollain on hörökorvat, huulihalkio, downin syndrooma tms., niin häntä on ihan ok haukkua ja sylkeä päälle koska vanhemmat nyt on vaan siittäneet surkeita geenejä eteenpäin vai mitä?
PoistaAnonyymi (17.6. klo 14.05) kiitos kommentista, olen kanssasi samaa mieltä. :)
Eihän ulkonäön arvostelu tietenkään ole ok, mutta niin vain tapahtuu. Ihan sama kuin jos Saukko-sukunimisen perheen lapsille annetaan sinänsä kauniit nimet Anu ja Per, niin kyllä se on veren kerjäämistä lasten nenästä - vaikka nimienkään pilkkaaminen ei ole ok.
PoistaMiksi teidän muuten pitää syödä ruokaa käsin? Minä heivasin aikoinaan yhden poikaystäväehdokkaan, kun hän söi kaiken pelkällä haarukalla (ei siis osannut käyttää veistä), mutta tuollainen sikailu, että mätetään kaikki KÄSILLÄ, on jo aika uskomatonta...
Sen takia syödään käsillä, että saadaan sinun päiväsi pilalle.
PoistaMutta onnea sinulle kesän jäätelötötterökoetokseen veitsellä ja haarukalla!
Ps. Minulle opetettiin kotona, että jos ei ole mitään mukavaa sanottavaa, niin on hyväkäytöksistä olla hiljaa.
Monilla on jäänyt se kotikasvatus tuon hyvänkäytöksen mittapuulla vajaaksi, valitettavasti. Se oma napa on aina se paras ja oma elämäntyyli ainoa oikea, muille voi sitten huudellakin mitä sylki suuhun tuo jos ei meno miellytä. Ja sitä usein vielä puolustellaan että "en mä ole epäkohtelias, mä olen suorapuheinen". Se se vasta uskomatonta onkin.
PoistaPs. Meillä syödään myös paljon käsin, ihan vaan siksi että jotkin ruuat on helpompi syödä käsin kuin räpiä haarukalla ja veitsellä =D
Juurikin näin :) Kyllä ne ruoat, jotka me syödään käsin, on myös tarkoitettu siten syötävän. Sitä paitsi käsin syöminen on taitolaji, samoin samasta astiasta syöminen ja molempiin kuuluu paljon etikettisääntöjä, jotta kaikkien on mukavaa ja hygieenistä syödä. Se ei ole mitään "mättämistä".
Poista