Koronapäivitys #3: karanteeni


Nyt sekin on sitten koettu, työpaikalla covid19 -virukselle altistumisesta aiheutunut lääkärin asettama karanteeni. Koska altistus tuli tietoon vasta sen puolivälissä, kesto ei onneksi ollut kuin viikon. Säät suosivat kotona olijaa ja ulkoilimme aktiivisesti, toki hiljaisissa paikoissa ja muita tiukasti karttaen.



Karanteenissa huomasin kaksi isoa epäkohtaa: altistuneita ei testata, mikä mielestäni olisi tautiketjujen poikkaisemisen kannalta järkevää. 
Lisäksi karanteeniin asetetut on jätetty yksin selviämään sen aiheuttamasta taloudellisesta aukosta. Palkkaa ei karanteeniajalta makseta ja kela on niin tukossa, että tartuntatautirahat tulevat tilille joskus syksyllä. Koska altistuneita tulee ennen kaikkea matalapalkka-aloilla, tulisi ainakin kuntien ja kaupunkien sekä muiden isojen työnantajien turvata työntekijöidensä taloudellinen tilanne, maksaa palkka normaalina ja hakea karanteenin oikeuttamat tartuntatautirahat itselleen. Käsittääkseni tämä on nykyisen järjestelmän puitteissa täysin mahdollista ja ottaen huomioon, että karanteeneja tullaan määräämään todella kauan, on epäoikeudenmukaista jättää taloudellinen riski työntekijöiden niskaan. Ei se nimittäin paljoa naurata jos useammalle kuukaudelle napsahtaa 14 vuorokauden karanteeni ja palkkakuitista häviää puolet.



Itse toivon, että toukokuun loppua kohden päästään asteittain palailemaan vähän normaalimpaan elämänmenoon. Olisi hienoa, jos mies pystyisi jatkamaan töitä (= olisi asiakkaita) viimeistään kesäkuun alussa. Epäilen suuresti, onko yhtäkään hallituksen lupailemaa yrittäjätukea maksettu siihen mennessä tilille asti. Systeemi on kertakaikkiaan aivan liian kuormittunut jotta siitä olisi apua akuutissa tarpeessa.



On ollut huojentavaa ja rohkaisevaakin lukea arvioita ja tutkimuksia siitä etteivät lapset ole tehokkaita koronan levittäjiä tai nappaajia. Siinä missä aikuinen pystyy ajattelemalla järkeistämään tilannetta, ei pieni lapsi siihen pysty ja aikakäsityskin on tyystin erilainen. Lapset tarvitsevat täysipainoiseen kasvuunsa muita lapsia. Kuukausien sosiaalinen eristäminen ei voi tehdä hyvää kehitykselle edes silloin kun vanhemmat ovat kartalla ja tarjoavat lapselleen leikkiseuraa sekä ikätasoisia haasteita. Kyllä kolmosesta ainakin huokuu tarve oman ikäiselle leikkiseuralle ja ikävä kavereita kohtaan on kova.



Itse myönnän ihan suoraan etten jaksaisi rajoituksia enää yhtään. Noudatan niitä puhtaasti itsekurin voimalla. Vapuksikin on siis suunnitteltuna kivaa puuhastelua kotona sekä pyörän kunnostaminen talven jäljiltä ja reviirin laajentaminen ilman julkisia liikennevälineitä. 
Onneksi vuoden paras aika on käsillä. Auringon lämmössä ja raikkaan vihreyden ympäröimänä on mahdotonta olla surullinen tai huonolla tuulella.



Kommentit

  1. Asumisessa voi säästää paljon (varsinkin Helsingissä). Ei varmaan kukaan normaali ihminen halua pysyvästi asua jossakin Jakomäessä, Malmilla, Kontulassa tai muussa peräkyläslummissa, mutta on siellä kai ainakin halpoja asuntoja, jos talous on tiukilla. Tietenkin lapsiperheessä menee sitten rahaa kuljettamiseen, kun ei lapsia voi laittaa noiden alueiden kouluihin/päiväkoteihin (täynnä mamuja ja jotain FAS-lapsia, tietenkin heidänkin pitää saada käydä koulua, mutta ei siellä muut sitten mitään opi), ja muutenkin riippuu, mihin pitää kulkea... Helsingissä asuminen vaatii kyllä kaiken kaikkiaan sellaista asennetta, mitä minulla ei ole (kokeiltu on, ja asuin sentään Merihaassa). :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ihan ymmärrä, miten kommenttisi liittyy tekstiini. Jos asumisessa haluaa säästää, niin paras keino on varmaan muuttaa pois Helsingistä.

      Täällä Helsingissä täytyy kyetä vähintään sietämään muita ihmisiä ja elämän koko kirjoa ääni-ja näköärsykkeineen. Uskon, että aika moni helsinkiläinen suorastaan nauttii rikkaasta kaupunkikulttuurista ja kaupungin moninaisuudesta. Itse en voisi kuvitella asuvani muualla! Niille, jotka nauttivat enemmän hiljaisesta homogeenisuudesta, löytyy kyllä Suomesta lääniä,eikä heitä Helsingissä kaivatakaan. 🙂

      Poista
  2. Tarkoitukseni oli sanoa, että jos taloustilanne näyttää tiukalta pitkällä aikavälillä, kannattaa miettiä, voiko muuttamalla säästää. Helsingistä pois muuttaminen ei ole ainoa keino, koska kaupungin sisälläkin on valtavasti vaihtelua asuntojen hintatasossa, ja vaikka tietyt alueet eivät houkuttele, niin kai niillä tilapäisesti asuu (vaikka vuokralla).

    Vastaavasti minä en oikein ymmärrä, miten vastauksesi liittyy minun kommenttiini. Väitän, että siedän oikein hyvin ihmisten moninaisuutta, koska asun täysin vapaaehtoisesti noin puolet vuodesta Berliinissä, joka on monta kertaa suurempi ja moninaisempi kaupunki kuin Helsinki. Lapsia ei kukaan vastuullinen vanhempi kuitenkaan uhraa moninaisuudelle jossakin vuokra-asuntoslummin päiväkodissa tai koulussa, jossa opettajien aika menee oppilaiden kielipulmien ja muiden ongelmien ratkomiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingissä ei ole mitään vuokra-asuntoslummeja, vaan vuokra-asunnot ja omistusasunnot on sijoitettu rinta rinnan. Olen asunut sekä työskennellyt monenlaisilla alueilla Helsingissä ja minä ainakin pidän elämän koko kirjosta. Ajattelen, että myös lapsilleni tekee hyvää kasvaa tällaisessa ympäristössä. Koen kuitenkin olevani ihan vastuullinen vanhempi. Epäilemättä arvostamme elämässä erilaisia asioita ja rakennamme identiteettiämme erilaisten asioiden kautta.

      Poista

Lähetä kommentti