Koronapäivitys #2

"Onko tänään viruspäivä?" on yleensä kolmosen ensimmäisten kysymysten joukossa aamuisin. Aika usein sitä seuraa tiedustelu: "enkö mä nyt voi nähdä mun kaveria?" ja kieltävään vastaukseen toteamus: "tää viruspäivä ei lopu ikinä". Siinä on tiivistettynä varmaan aika monen tunnot tällä hetkellä. Alun tsemppaukseen ja 'kyllä me tästä selvitään' -henkeen alkaa hiipiä kisaväsymystä. Ajatus siitä että kesälläkin pitäisi vielä tuntea huonoa omaatuntoa tyhjään leikkipuistoon menemisestä (koska se asiantuntijoiden mukaan ei ole varsinaisesti kiellettyä, mutta kumminkin korkeamman riskin aluetta), on suoraan sanoen uuvuttava. Ja ajatus siitä, että meidän pitäisi vielä kesänkin yli elää käytännössä yli puolet vähäisemmillä tuloilla kuin ennen koronakriisiä, on jopa aika ahdistava.




Olemme onneksi pysyneet terveinä. Epätietoisuus siitä iskeekö virus ja millä voimalla tai onko se kenties iskenyt ja mennyt ohi huomaamatta, on myös aika kuluttavaa. Tuskin olen näidenkään tuntojeni kanssa yksin. Koko ajan on vähän visvainen olo ja kierrän varsinkin vanhat ihmiset korostetun kaukaa.




On koronapilvestä löytynyt kultareunuskin. Perheen keskeinen aika on lisääntynyt huimasti. Omat työtuntini ovat pysyneet samoina, mutta miehellä ne ovat vähentyneet. Kun normaaliarjessa vaihdamme läpsystä kolmosen ja kodinhoitovuoron tullessani töistä kotiin ja miehen painuessa takaisin töihin, niin nyt me vietämme iltapäivät ja illat yhdessä. Myös viikonloput, jotka ennen ovat olleet miehelle kiireisintä aikaa, ovat nyt koko perheen laatuaikaa. Ja se on kyllä tuntunut ihanalta. Iltaisin valikoimme yhdessä miehen kanssa hyvän dokkarin tai leffan, käperrymme telkkarin ääreen ja käymme mielenkiintoisia keskusteluja. Sellaiseen ei ole ollut tilaisuutta sen jälkeen kun mies perusti yrityksensä. Läheisyys tuntuu ihanalta.
Poikkeusolojen keskellä olen yrittänyt pitää huolta siitä että kolmosen arki ja elämä toimii turvallisuuden tunnetta lisääviä rutiineja noudattaen. Epävarmuuden ja hämmennyksen tunteiden ei kuulu tai tarvitse kulkea lapselle asti. Pääsiäisen tuloon valmistautuminen ja elämän yksinkertaisiin, pieniin iloihin keskittyminen tuntuvat hyvältä. Nauramista, hymyilyä ja elämästä nauttimista ei onneksi ole kielletty eikä peruttu.
Haluan toivottaa kaikille oikein hyvää pääsiäisen aikaa. Makoilkaa lattialla auringon lämpimissä läikissä, kuunnelkaa hyvää musiikkia ja soittakaa paljon videopuheluja.



Kommentit