Pimeän jälkeen

Meidän kolmevuotias on ❇️Erittäin puhelias. Koko ajan ja taukoamatta. Hän keksii tarinoita, selostaa leikkejä, kertoo havainnoistaan ja mielipiteistään, osallistuu keskusteluihin, vitsailee ja kysyy loputtomasti miksi. ❇️Vauhdikas ja karkeamotorisesti taitava. Hän hyppii, pomppii, kiipeilee, temppuilee ja liikkuu joka paikkaan juosten. Paitsi silloin kun on kiire. ❇️Suuresti tunteva ja tulinen luonne. Elämä on suuria tunteita. Pienet asiat, kuten itsepäinen dublopalikka, voivat aiheuttaa tsunamin kokoista kuohuntaa. Kolmonen tietää mitä ja miten haluaa. Useimmiten hän on kuitenkin iloinen ja levittää ympärilleen hymyjä ja aurinkoa olemalla innostunut ja onnessaan arjen ihmeistä. Esimerkiksi siitä, että lauantain jälkeen tulee sunnuntai ja viikonloppuun kuuluu näin ollen kaksi kokonaista vapaapäivää. ❇️Lempiväri: keltainen       Lempiruoka: paistettu keittobanaani      Mielenkiinnon kohteet: työkoneet,         erityisesti kaivurit sekä dinosaurukset

Viime viikkoihin on mahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa. On juhlittu kolmevuotiasta, kipuiltu päiväkodin aloituksen kanssa, viritytty työtaajuudelle ja Valon kuolinpäiväkin ohitettiin tänä maanantaina. Samaisena maanantaina kolmonen oli kovassa kuumeessa kun tulin töistä kotiin. Lapsen kuoleman pelko on yksi asia, joka on jäänyt Valon kuoleman myötä. Ja nimenomaan lapsen sairastumisen tai nukkumisen yhteydessä. Kolmosen (ja esikoisenkin, sitä ei vain tapahdu kovin usein) sairastuminen saa minut aina varpailleni ja ylivirittyneeseen olotilaan, vaikka järjellä ymmärränkin, ettei kuolema tavallisen nuhakuumeen yhteydessä ole perusterveellä lapsella kovinkaan todennäköistä. Valo on kuolinpäivänsä lisäksi ollut muutenkin mielessä, sillä olen miettinyt erityisen tarkkaan miten voisin kohdata omassa työssäni asiakkaita ja heidän vanhempiaan omien kokemuksieni pohjalta. Muutoinkin monet Valon ja hänen terapeuttiensa opit ovat päässeet aktiivikäyttöön mietti