Pimeän jälkeen

Lokakuu iski. Bäm. Aamuisin en meinaa saada silmiä auki, vaikka olen nukkunut yhdeksän tunnin yöunet heräämättä kertaakaan. Verhojen takana odottaa harmaa pilvimassa. Tänään aamulla paistoi hetken kalvas aurinko. Tuntuipa uskomattomalta. Jäsenet ja mieli virittyivät hetkessä. Sama ihme tapahtui muutaman tunnin ajan viime lauantaina, jolloin olimme ystävän ja hänen poikansa kanssa luonnonsuojelualueella metsäretkellä. Luonnon värit olivat eloisia ja syviä. Mikä ero! Duodecim kertoo kaamosmasennuksesta ja -rasituksesta näin: Kaamosmasennuksen oireet toistuvat vuosittain samaan aikaan talvisin. Oireet alkavat ilmetä yleensä lokakuussa, ovat voimakkaimmillaan marraskuusta tammikuuhun ja lievittyvät helmi-maaliskuun aikana. Kesällä oireet häviävät. Noin 1 % väestöstä kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista. Tämän lisäksi 10–30 % väestöstä kärsii talvikuukausien aikana lievemmästä kaamosoireilusta ilman varsinaista masennustilaa. Tätä talvikuukausina ilmenevää lieve

Minulle iloisia asioita syksyssä ovat lähinnä satokauden tuotteet. Sienet ja juurekset, ihanat espanjalaiset mangot, puolukka ja kaali. Parasta kaali on pitkään haudutettuna paidassa ja makuparikseen se tarvitsee ehdottomasti neilikan, sen tietävät ghanalaisetkin. Alla oleva resepti on perusresepti, johon lisään proteiiniksi milloin mitäkin, papuja, oumphia, vöneriä... Ghanassa tähän hyvin todennäköisesti lisättäisiin savustettua kalaa ja se tarjoiltaisiin lisäksi keitettyjen kananmunien kanssa. Lähes kaikki kastikkeet, padat ja keitot saavat ghanalaisessa pöydässä seurakseen keitetyn kananmunan. Kuulin tähän kerran perusteluksi sen, että ghanalaisten rakkaus kananmuniin ja kalaan sinetöitiin viimeisenä suurena nälänhätävuonna 1982, jolloin tarjolla ei oikeastaan ollut muita proteiininlähteitä kuin kananmunia ja rannikolla asuville kalaa. Jos pataan laitettaisiin lihaa, niin se olisi "assorted meat" kanasta, vuohesta tai naudasta eli erilaisia ruumiinosia kyseisistä elä