Kesäkuun kuulumisia

Täällä ollaan. Kesäpäivät ovat kuluneet tiiviisti ulkona. Uni on tullut iltaisin salaman nopeasti niin äidille kuin pojallekin. Aikaa tai oikeammin energiaa kirjoittamiselle ei ole ollut yhtä paljon kuin talvella. Ja hyvä niin, ajattelen. On tärkeää keskittyä siihen, mitä ympärillä tapahtuu.

Kuvatulkkaus: kolmonen tanssii kesävaatteissa ja paljain varpain saippuakuplien keskellä 


Miehen uusi yritys on lähtenyt hienosti käyntiin. On hän kyllä tehnyt paljon töitäkin. Sekin on lisännyt omaa halukkuuttani ulkoiluun, vauhdikkaan kaksivuotiaan kanssa ulkona selviää helpommalla. Olen joka tapauksessa katsonut vierestä huuli pyöreänä kuinka itsensä voi vain omalla päätöksellään työllistää. Omat pelot ja ennakkoluulot yrittäjyyttä kohtaan ovat ehkä hieman helpottaneet.

Kuvatulkkaus: kolmonen juoksee uimarannalla vedessä rantaviivaa pitkin


Kaiken touhun keskellä Valo on ollut mielessä tavallista enemmän. Tuntuu kuin kaikki kolmosen kanssa tehtävä oikein alleviivaisi sitä, kuinka kaipasinkaan juuri tällaista arkea Valon kanssa. On outoa elää todeksi niitä toiveita ja haaveita, jotka silloin tuntuivat mahdottomilta saavuttaa. Samalla on ollut suorastaan viiltävä ikävä Valoa, suurempi ja kipeämpi kuin pitkään aikaan. Olen iltaisin "jutellut" Valolle ajatuksiani, käynyt läpi Valon elämää ja kaikkea mihin oli tai ei ollut energiaa.

Kuvatulkkaus: Haagan rhodopuisto, puinen silta, joka kulkee kukkivien rhodojen keskellä, sillalla kävelee pariskunta lähekkäin, selät kohti kameraa


Viikonloppuna kävimme kolmosen kanssa Valon entisen päiväkodin pihalla leikkimässä. Ryhmän sisäänkäynnille johtava käytäväramppi oli unohtunut lukita ja pääsin kurkistamaan ikkunan takaa tuttua eteistä. Mikään ei ollut muuttunut. Tuntui, että jos avaisin oven, Valo odottaisi siellä hoitajien ympäröimänä... Itkuhan siinä tuli.

Kuvatulkkaus: selfie minusta ja kolmosesta pyöräretkellä Helsingin keskuspuiston rajamailla


Juuri nyt odotan kuitenkin malttamattomana syntymän ihmettä. Ystävä on ollut koko päivän sairaalassa synnytyksen käynnistyksessä. Jännitän aina ystävien puolesta lapsen terveyttä ja kaikkea sitä, minkä tiedän voivan mennä pieleen. Tiedän, ettei sitä osaa pelätä ennen kuin se iskee omalle kohdalle ja tiedän senkin, että suurin osa lapsista syntyy kuitenkin terveinä. Ja ennen kaikkea, että ihan jokainen lapsi syntyy uskomattoman söpönä ja suloisena. Uusi elämä on niin ihmeellinen ja herkkä asia.

Kommentit