Monikulttuurisen parisuhteen haasteet: juhlaperinteet

Miehen kautta olen ymmärtänyt kuinka vahvasti suomalainen joulu on sidoksissa vanhaan pakanakulttuuriin. Ensimmäiset yhteiset joulut miehen kanssa olivat monella tapaa joulun hakemista, sillä sitä ennen olin viettänyt vain 100% suomalaisia jouluja, jossa kaikki osaanottajatkin jakavat saman kulttuuriperinnön ja siten ymmärtävät ja nauttivat perinteistä.

Kuvatulkkaus: mies ja kolmonen ruokapöydän äärellä jouluaattona

Jokaisessa parisuhteessa joutuu tottakai sovittamaan yhteen juhlaperinteitä, mutta kun kulttuurit eroavat täysin toisistaan, on yhteen sovittaminen ihan eri tasolla. Ghanalainen joulu keskittyy vahvasti uskonnon ympärille, joulupukilla ei ole suurta jalansijaa ja tontut ovat korkeintaan niitä vihreätakkisia tyyppejä joita on hollywoodelokuvissa. Joulun pääpäivä on joulupäivä, ei aatto, kuten täällä. Voin kuvitella, että mies on tuntenut itsensä aika vieraaksi suomalaisen joulun keskellä.

Meillä kuitenkin on miehen kanssa yhteinen traditio siinä mielessä, että molempien kulttuurissa vietetään joulua ja muita kristillisiä juhlapyhiä. Olen joskus miettinyt, miltä tuntuisi, jos kumppani ei olisi koskaan juhlinut joulua tai jos hänen uskontonsa enemmän tai vähemmän kieltäisi joulun juhlinnan. Toisaalta  on varmaan täysin ihmisestä ja parisuhteesta kiinni, miten kaikki muotoutuu.

Kuvatulkkaus: kolmonen ulkoilemassa tapaninpäivänä, kuvassa myös hieno jäälohkare, jonka löysimme

Vaikka olen halunnut tehdä miehelle kotoisan olon ottamalla mukaan juhlapyhien viettoon ghanalaisia perinteitä, on kolmonen tehnyt niiden läsnäolosta entistä tärkeämpää. Haluamme antaa kolmoselle tälläkin elämän osa-alueella kosketuksen molempien vanhempien kulttuuriin.

Kuluneet joulun pyhät olivat jo neljännet miehen kanssa yhdessä vietetyt ja yhteiset perinteet alkavat löytyä. Nautimme lomailusta ja perheen yhteisestä ajasta paljon. Kolmonen nautti kaikesta täysin rinnoin.

Kuvatulkkaus: Video, jossa kolmonen hihkuu katsellessaan tähtisadetikkua uuden vuoden aattona 

Vuosi alkoi loistavissa merkeissä kun mies sai tiedon  että läpäisi kaksiosaisen taksinkuljettajan kokeen ja on nyt pätevä ajamaan taksia. Olen ihan super ylpeä siitä että hän pääsi ensimmäisellä yrittämällä läpi, sillä koe on vaikeaa suomen kieltä. Kieliopinnot eivät todellakaan ole menneet hukkaan. Tammikuussa mies on lisäksi hakemassa ammattiin tähtäävään kouluun, joten vielä riittää jännitettävää! Minulle uusi vuosi tarkoittaa vielä yhtä vuotta kolmosen kanssa kotona. Tarkoituksena on nauttia siitä yhtä paljon kuin kahdesta edellisestäkin.

Oikein hyvää uutta vuotta!