Uudenvuoden yllätys

Joulu pyhineen sekä vuodenvaihteen juhlineen sujui oikein leppoisissa ja rauhallisissa merkeissä. Emme tehneet paljoa, mutta nautimme toistemme seurasta ja se on mielestäni aivan riittämiin. Vuoden viimeisenä päivänä ovikello soi yllättäen ja sen takana seisoi afganistanilainen yläkerran naapurimme mukanaan vastapäisen asunnon somalityttö, joka toimitti tulkin virkaa. Naisella oli mukanaan valtava kassillinen tuoreita hedelmiä ja ne hän ojensi minulle toivottaen onnea uudelle vuodelle. Olin hämmentynyt - totisesti kuin puulla päähän lyöty - ja todella iloinen.

Kun esikoinen aikanaan, vuosia, vuosia sitten, aloitti päivähoidon, olin innoissani siitä, että hänen päiväkotiryhmässään oli paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia. Mielestäni monikulttuurisuuteen kasvaminen alusta asti on rikkaus ja avain siihen, että tulemme kaikki tässä yhteiskunnassa toimeen toistemme kanssa. Tutkimustenkin mukaan negatiivisia asenteita ja ennakkoluuloja hälventää parhaiten tutustuminen maahanmuuttajiin ja heidän lapsiinsa. Nyt kolmetoistavuotiaana esikoinen tunteekin paljon kulttuureita ja valitsee kaverinsa ja juttuseuransa aivan muin kuin kulttuurisin kriteerein. Hänen parhaita ystäviään on jo vuosia ollut muslimiperheen tyttö.

Vaikka joku ehkä leimaakin minut kukkahattutädiksi puheideni perusteella, niin itse en sellaiseen lokeroon itseäni sijoittaisi. Olen ollut hyvin nuoresta asti kiinnostunut muista kulttuureista, tutkinut niitä ja parhaani mukaan tutustunut monenlaisiin ihmisiin. Viimeistään monikulttuurinen parisuhde on karistanut kliseiden jäämät ja hattarapilvet pois hartioilta. Loppujen lopuksi me kaikki olemme ennen kaikkea yksilöitä tapoinemme ja luonteinemme.

Mitä tulee tämän hetkiseen naapurustoon ja minuun sen osana, minulla on yksi periaate yli muiden: tervehdin pihalla ja rappukäytävällä kaikkia. Ja saan takaisin paljon hymyjä ja tervehdyksiä - kaikilta paitsi suomalaisilta, jotka epäilemättä ajattelevat: "Voi ei, taas toi akka!" ja luikkivat ohi katse tiukasti muualle käännettynä. Olen melko varma että juuri hymyillä ja tervehdyksillä oli oma ansionsa myös siihen, että afgaanirouva halusi muistaa minua hedelmäterveisin.

Kuvatulkkaus: keittobanaaneja, nektariineja ja kookospähkinä keittiön pöydällä

Hyvää uutta vuotta!

Ps. Uuden vuoden kunniaksi päätin kokeilla jotain uutta ja tein blogille favebook-sivun. Se löytyy nimellä 'Pimeän jälkeen' ja lupaan ainakin linkata uuden tekstin sinne aina kun sellainen ilmestyy. 😊