Problems solved

Joku muistanee postauksen kolmosen mystisistä näpyistä ja niihin liittyneestä terveyskeskusrumbasta. Loppujen lopuksi sain meille puhuttua lähetteen iho- ja allergiasairaalaan, jonne saimme joutuisasti ajan jo joulua edeltäneeksi viikoksi. Sairaalassa lääkäri kaivoi esiin paksun kirjan, vertaili kuvia, tutki ihoa suurennuslasilla ja haki vielä kollegankin katsomaan. Lopulta hän kehotti kokeilemaan syyhylääkitystä - mitenkään varma diagnoosi ei ollut, mutta muista syistä johtuville näpyille ei olisi oikein voinut tehdä mitään, joten hänen mielestään kannatti kokeilla.

Koko perhe piti hoitaa varmuuden vuoksi, vaikka kenelläkään muulla ei ollut oireita. Lääkevoide oli ihan tajuttoman kallis! Vaikka en erityisemmin perusta joulusiivouksista, tuli sellainen tehtyä erittäin perusteellisesti kun kaikki irtoava pestiin ja loput imuroitiin ynnä hinkattiin puhtaaksi. Rumba uusittiin kätevästi viikon päästä uudeksi vuodeksi.

Olin tosi skeptinen diagnoosin suhteen, koska a) kolmosen mysteerinäpyt olivat vain jaloissa ja b) meillä muilla ei ollut oireita, vaikka nukumme perhepedissä. Oireet kuitenkin asteittain helpottivat ja lopulta katosivat lääkityksen myötä, joten lääkäri eittämättä osasi asiansa.
Ja mikä helpotus kolmosen jalkojen kutiamisen loppuminen olikaan! Ihanaa, kun toisella ei ole jatkuvasti kurja olla. Mistä punkki alunperin kolmosen matkaan tarttui, en tiedä, mutta oireiden ilmestyminen osuu yhteen meidän vauvakerhon aloituksemme kanssa, joten se lienee pääepäilty. Ihmettelen kyllä, miten terveyskeskuksessa ei ole osattu näinkin yksinkertaista vaivaa diagnosoida. Aika paljon resursseja meni asian selvittelyyn.

Loppuvuodesta saatiin päätökseen myös toinen pitkäaikainen "ongelma", nimittäin lopetin imetysdiettini. Imetys jatkuu edelleen, mutta kolmonen sietää  nyt kaikkea äidinmaidon kautta. Itse hän on voinut syödä vähäisiä määriä hapanmaitotuotteita ja kananmuna tuntuu sopivan parhaiten pienissä määrissä uunin kautta, mutta uskon, että sietämiskynnys kasvaa edelleen pikkuhiljaa suoliston kehittyessä. Jännittävää on se, että näyttäisi siltä, että maitotuotteet eivät oikein sovi enää myöskään minulle. Jäätelöannoksen syöminen sai vatsan sekaisin kahdeksi päiväksi - en muista, että olisin koskaan maitotuotteiden syömisen jälkeen kokenut vastaavaa. Saattaa olla, että pystyisin itsenikin siedättämään takaisin lehmäntissimaidon pariin, mutta ainakaan vielä en ole kokenut sille suurta tarvetta. Kyllä ihmisen kroppa on kummallinen ja melkoisen kiehtova kokonaisuus.