Maailman ruokapäivä

16.10., eli tänään, vietetään YK:n food and agriculture organisationin (ei hajuakaan, mikä tämä on virallisesti suomeksi?) perustamisen vuosipäivän kunniaksi maailman ruokapäivää.
Ruoka on jakautunut maapallolla todella epätasaisesti. Yhä enenevissä määrin joka puolella maailmaa taistellaan ylipainon ja sen tuomien terveysongelmien kanssa (1,4 miljardia ihmistä maailmanlaajuisesti), mutta toisaalta maapallolla nähdään edelleen myös nälkää (800 miljoonaa ihmistä). Ei ole kauakaan kun luin (muistaakseni Britannian yleisradioyhtiön) artikkelin siitä, kuinka on ennustettu, että lähivuosina maailmassa on enemmän ali- kuin ylipainoisia. Jotenkin hämmentävää on se, että sekä ali- että ylipainoon liittyy usein ravinneköyhä ruoka. Joku syö joka päivä mäkkärissä ja joku toinen syö joka päivä hänen aterian tähteensä kaatopaikalta tongittuna ja uudelleen friteerattuna (oi kyllä!). Maailma on kummallinen paikka.

Suomessa käydään aika ajoin julkista keskustelua siitä, onko (suomalaisella) köyhällä varaa syödä monipuolista ja terveellistä ruokaa ja itse kuulun siihen kastiin, joka uskaltaa väittää, että melko minimaalisillakin tuloilla saa koostettua kohtuullisen terveellisiä aterioita. Kysymys on hyvin pitkälle valinnoista. Jos vaikkapa leivän leipoo itse, niin vehnäjauhoihin voi lisätä superfoodia nimeltä kaurahiutale (65 senttiä / kg). Semiterveellistä rapsiöljyä saa ruoanlaittoon ja leivontaan reilulla eurolla litran. Puolikiloa tomaattimurskaa maksaa 35 senttiä. Tuoreita kasviksia, vihanneksia ja juureksia voi ostaa sen mukaan, mitä on milloinkin satokauden mukaan tarjouksessa. En koe itseäni köyhäksi, mutta tällä haavaa meidänkin taloudessa venytetään senttiä, koska toiveena on pystyä olemaan poissa työelämästä kolmosen kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Ruokien hintoja on tullut siis tutkittua.

Yleensä hyvinvointivaltioissa suurimpia ruokaan liittyviä ongelmia on kuitenkin ruokahävikki (ja sen minimoiminen on muuten oivallinen keino säästää ruokakustannuksissa myös). Kauppojen ja ravintoloiden hävikkiin voidaan vaikuttaa lainsäädännöllä ja niiden omistajien tahdolla, mutta myös kotitalouksissa heitetään valtavia määriä ruokaa roskiin. Maailmanlaajuisesti kolmannes tuotetusta ruoasta menee suoraan roskiin. Tämä on nurinkurista ottaen huomioon ne 800 miljoonaa nälkää näkevää ihmistä.

Ruoan heittäminen kaatopaikalle on myös täysin turhaa luonnonvarojen tuhlausta. Ruoan tuottaminen on nimittäin suurin yksittäinen luonnonvaroja nielevä ja ilmastonmuutosta lisäävien päästöjen tekijä. Ruoan kasvattaminen vaatii valtavia peltoalueita (siis tilaa jää vähemmän metsille) sekä vettä. Eniten luonnonvaroja kulutetaan eläimiä ruoaksi kasvattamalla. Hyvin pienelle huomiolle ilmastonmuutoskeskustelussa on jäänyt, että ihmisten luonnonvarojen kulutuksesta ylivoimaisesti suurin osa muodostuu siitä, millaista ruokaa hän syö. Esimerkiksi naudanlihan tuottamiseen tarvitaan niin paljon vettä (sekä naudan juomaksi että hänen syömänsä rehun kasvattamiseen), että yksittäisen ihmisen rajalliset keinot säästää vettä muuten kotitaloudessaan ovat mitättömän pienet verrattuna siihen jos hän syö nautaa vaikkapa vain kerran viikossa. Myöskin autolla ajo/autottomuus ynnä muut suuresti rummutetut "vihreät vaihtoehdot" ovat pelkkiä kärpäsen p*skoja sen rinnalla, miten voimme omalla lautasen sisällöllä vaikuttaa.

Maailman ruokapäivänä onkin hyvä havahtua hetkeksi pohtimaan kuinka monitahoinen asia ruoka on. Itse olen sitä mieltä, että ruoasta on tärkeää myös muistaa kiitollisuudella nauttia.  Siksi haluan jakaa leipäreseptin, jonka taikinaan olen onnistuneesti saanut hukattua jääkaapin milloin mitäkin jämäsisältöä, mm. nahistuneita juureksia ja juustonkäntyt raasteena, ylijääneet perunamuusit, sosekeitot, ranskan- ja ruokakermat, kermaviilit, maitorahkat, (kasvi)maidot ja puurot, jopa ylijääneet couscousit ja quinoat olen siihen kipannut. Leivän päälle olen viipaloinut nahistuneita paprikoita, ylikypsiä tomaatteja, ruoanlaitossa ylijäänyttä sipulia ja niin edelleen. Öljyksi olen kerta toisensa jälkeen käyttänyt aurinkokuivattujen tomaattien purkin ynnä muiden vastaavien öljyt.
Alla perusresepti, joka sopii siis loistavasti varioitavaksi eikä muutenkaan ole ainesmääriltään turhan tarkka.

Kuvatulkkaus: sipulisuikaleilla päällystetty leipä

Jämäleipä (pellillinen)

5dl vettä tai muuta nestettä
1pss kuivahiivaa
3rkl sokeria
2rkl öljyä
suolaa oman maun mukaan
2dl kaurahiutaleita
vehnäjauhoja
+ jämät

päälle
öljyä
jämiä, esim. sipulirenkaita, viipaloitua tomaattia, oliiveja...

Lämmitä neste 42 asteiseksi ja sekoita siihen hiiva, sokeri sekä noin kolme desiä jauhoja. Jätä lämpimään paikkaan kohoamaan vähintään puoleksi tunniksi.
Lisää kaurahiutaleet, suola, öljy ja jämät, sekoita hyvin. Lisää vehnäjauhoja vähän kerrallaan samalla puukauhalla vaivaten muodostaaksesi sitkoa. Vehnäjauhoja lisätään sen verran, että taikina alkaa irrota kulhon reunoilta, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin tavalliseen sämpylätaikinaan.
Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Ripottele päälle hieman jauhoja ja painele taikina sitten noin sentin paksuiseksi levyksi. Voitele öljyllä ja painele päälle haluamasi jämät.
Laita uuni kuumenemaan 185 asteeseen ja jätä leipä kohoamaan puoleksi tunniksi. Tämän jälkeen paista noin puoli tuntia tai kunnes leipä on saanut kauniin värin. Jos haluat rapeakuorisen leivän, lisää uuniin kuumuutta kestävä astia, jossa on vettä.

Kuvatulkkaus: Kurkulla ja salaatilla täytetty sipulileipä