Bloggaamisesta
Aika ajoin tulee mietittyä, niin kuin varmaan jokaisen bloggarin, että miksi hitossa sitä kirjoittaa ja onko tässä touhussa mitään järkeä. Tarvitseeko siinä olla?
Tunnustan suoraan, että olen viimekuukaudet vältellyt kirjoittamasta monikulttuurisista aiheista, vaikka paljon ideoita ja tavallaan halukkuutta puhua asian tiimoilta olisikin. Trollaus, jossa aletaan haukkumaan Valon vammaisuutta tai kyseenalaistamaan erityisäitinä kokemiani asioita, meni todella ihon alle, vaikkei ehkä olisi pitänyt. Ennen kaikkea koin, että minun pitää edelleen jotenkin suojella Valoa, vaikka järjellä kuitenkin ymmärrän, ettei hän suojeluani tarvitse.
Päätin siis mielessäni siirtää kaikki monikulttuurisuusasiat toiseen blogiin(!) ja toteutinkin suunnitelmaani. Kunnes tulin siihen tulokseen, etten a) aio alistua mihinkään trollauspaskaan b) jaksa pitää kahta blogia (:D).
Monikulttuurisuus -tuutti aukenee siis taas varmaankin jossain vaiheessa kun inspiraatio iskee ja ajatuksena on myös julkaista silloin tällöin ghanalaisia ruokareseptejä, sillä ne nyt vaan ovat lähellä sydäntäni.
Olen myös lisäillyt tunniste-sanoja tekstien perään, ja vaikka projekti on vielä alkupään tekstien osalta kesken, niin on ollut ihan mielenkiintoista käydä läpi omia tekstejään ja todeta, että sormenpäideni läpi kulkee välillä ihan mielenkiintoisiakin tekstejä. ;)
Siispä bloggaan, koska kirjoittaminen on hauskaa ja otan vapauden kirjoittaa juuri niistä aiheista kun haluan, silloin kun haluan. Kasvakoon, rönsyilköön ja muotoutukoon blogi edelleen sinne, minne elämä ja ajatukset kuljettavat. Kiitos sinulle, että luet!
Tunnustan suoraan, että olen viimekuukaudet vältellyt kirjoittamasta monikulttuurisista aiheista, vaikka paljon ideoita ja tavallaan halukkuutta puhua asian tiimoilta olisikin. Trollaus, jossa aletaan haukkumaan Valon vammaisuutta tai kyseenalaistamaan erityisäitinä kokemiani asioita, meni todella ihon alle, vaikkei ehkä olisi pitänyt. Ennen kaikkea koin, että minun pitää edelleen jotenkin suojella Valoa, vaikka järjellä kuitenkin ymmärrän, ettei hän suojeluani tarvitse.
Päätin siis mielessäni siirtää kaikki monikulttuurisuusasiat toiseen blogiin(!) ja toteutinkin suunnitelmaani. Kunnes tulin siihen tulokseen, etten a) aio alistua mihinkään trollauspaskaan b) jaksa pitää kahta blogia (:D).
Monikulttuurisuus -tuutti aukenee siis taas varmaankin jossain vaiheessa kun inspiraatio iskee ja ajatuksena on myös julkaista silloin tällöin ghanalaisia ruokareseptejä, sillä ne nyt vaan ovat lähellä sydäntäni.
Olen myös lisäillyt tunniste-sanoja tekstien perään, ja vaikka projekti on vielä alkupään tekstien osalta kesken, niin on ollut ihan mielenkiintoista käydä läpi omia tekstejään ja todeta, että sormenpäideni läpi kulkee välillä ihan mielenkiintoisiakin tekstejä. ;)
Siispä bloggaan, koska kirjoittaminen on hauskaa ja otan vapauden kirjoittaa juuri niistä aiheista kun haluan, silloin kun haluan. Kasvakoon, rönsyilköön ja muotoutukoon blogi edelleen sinne, minne elämä ja ajatukset kuljettavat. Kiitos sinulle, että luet!
Juuri noin sen kuuluu mennä! Tykkään lukea kaikenlaisia näppäimistöstäsi lähteviä tekstejä. Tekstit ovat osa elämääsi, jolloin ne kasvavat ja muutuvat sinun mukanasi.
VastaaPoistaLuen mielelläni! T. Maija
VastaaPoistaMukava kuulla.Kiitos siitä!
PoistaJatka kirjoittamista elämän virran tuoman mukaan -täälläkin lukija kiittää ja peukuttaa, vaikka harvoin saakaan kommentoitua. :)
VastaaPoistaEnpä osaisi kai olla kirjoittamattakaan. Hienoa silti, että on lukijoita. 😊
PoistaTuttuja fiiliksiä! (Sillä erolla, että olen x-määrän kertoja lyönyt jo hanskat tiskiin 😀). Hassua, olen 3-4 vuotta kirjoitellut enemmän, tai vähemmän aktiivisesti, mutta en osaa mieltää itseäni bloggariksi. Vieläkään. Kiva, että kirjoitat! Luen aina, kaikki kirjoitukset.
VastaaPoistaEn minäkään ajattele itseäni bloggarina. Kirjoitan vaan koska nautin siitä.
PoistaJatka kirjoittamista, on mukava lukea ajatustesi virtaa. Ja erilaisista perheistä myös. Kurjaa jos olet saanut huonoa palautetta blogiisi. Kaikkea hyvää syksyyn! :)
VastaaPoistaT. Sanniska
Kiitos Sanniska. Mukava, että aiheet kiinnostavat! :)
PoistaMielestäni kirjoitat todella hyvin ja mielenkiintoisista asioista. Alunperin toki aloin seurata Valon takia, mutta olen edelleen jatkanut lukemista, vaikka en yleensä kommentoi mitään. Itse olen miettinyt, että kirjoittaminen helpottaisi omaa oloa, mutta blogia en ole aloittanut, koska mielestäni olen huono kirjoittamaan. Ehkä siis pitäisi alkaa kirjoittamaan päiväkirjaa :)
VastaaPoista-piia
Kiitos! Minulle kirjoittaminen oli suorastaan henkireikä Valon kanssa, kun sain käsitellä tunteita ja tapahtumia kirjoittaen. Edelleen käytän blogia ajatustensetvintään ja toisinaan tunteidenkin. Kannustan siis päiväkirjan pitämiseen! :)
PoistaMinäkin luen kaikki kirjoituksesi ja olen kiitollinen, että jaksat meille kirjoittaa. Siispä kiitos! T. Laura
VastaaPoistaKiitos Laura että luet!
PoistaBlogisi on vakiolukemistoani. Vaikeitakin aiheita, pohdintaa ja syvällisyyttä, josta pidän ja joka on aika harvinaista pinnallisuutta suosivassa nykymaailmassa. Osaat todellakin kirjoittaa! Ja ilo ja vahvuutesi huokuvat kirjoituksistasi.
VastaaPoistaJa juuri näin on hyvä; anna blogisi olla itsesi ja elämäsi näköinen.
PS. Ruokaohjeet ovat yksi intohimoni, täällä ainakin siis odotellaan ghanalaisia reseptejä!
Anu
Sinut ja kommenttisi muistankin jo pitkältä ajalta, Anu. Ihanaa, että olet pysynyt matkassa mukana.
PoistaJa hienoa, että reseptit kiinnostavat! :)
Kiva kuulla, että aiot jatkaa kirjoittamista. Monikulttuurisuusaiheista kirjoittamalla saa valitettavasti helposti paljon vihapostia ja trollausta, mutta täytyy koettaa olla antamatta kiusaajille periksi.
VastaaPoistaNiinhän se on, ikävä kyllä. Eikä se oikeastaan niin haittaa, mutta siinä vaiheessa kun trollaaja ottaa kohteekseen kuolleen lapsen, niin meni vaan hetkeksi totaalisesti maku koko hommaan.
PoistaOlet selvästi hyvä ilmaisemaan itseäsi kirjallisesti ja kirjoituksiasi on kiva lukea. Minä jään ennen kaikkea odottelemaan Elämän tarkastelua monikulttuurisen perheen näkökulmasta.
VastaaPoistaMukavaa loppu vuotta koko teidän perheelle.
Kyllä sitäkin tulee, mutta toisaalta elämä ei monissa kohdin eroa monikulttuurisena perheenä mitenkään yksikulttuurisen perheen elämästä myöskään. Otan itselleni vapauden kirjoittaa juuri niistä aiheista,jotka ovat mielen päällä.
PoistaEhkä sitten kannattaisi muokata tuota blogin kuvausta
VastaaPoistaSuosittelen lopettamaan blogin seuraamisen jos aihealueet eivät enimmäkseen kiinnosta. Blogin kuvaus on "Elämän tarkastelua monikulttuurisen perheen näkökulmasta yhden lapsen kuoleman ja toisen syntymän jälkeen" ja kuvaus pitää sisällään niin monikulttuurisuusasiat kuin lapsen kuolemasta kirjoittamisen, vauva/taapero/perhe/äitiysasioista kirjoittamisen että ylipäätään elämän tarkastelun eli ajatukset erilaisista aiheista.
PoistaYhteen lauseeseen tiivistettyä kuvausta kattavammin saat kuvan blogin aiheista lukemalla sen tekstejä ja jos ne eivät kiinnosta, niin kannattaa suosiolla siirtyä jonkin toisen blogin lukijakuntaan tai aloittaa itse oman monikulttuurisuusblogin kirjoittaminen.
Minä en voi kirjoittaa monikulttuurisesta perheestä kun en sellaisesta tiedä mitään. Blogin kuvauksen perusteella luulin sinun kirjoittavan aiheesta, mutta et näytä siitä kirjoittavankaan. Suosittelen siis muuttamaan blogin kuvauksen.
VastaaPoistaMinä taas suosittelen sinulle, Anonyymi, elämän hankkimista ja sairasmielisen vänkäämisen lopettamista. Jos et pidä blogista, älä lue sitä. Problem solved.
Poista