Viides kuukausi

Kolmonen täytti viisi kuukautta. Vauvavuosi etenee tasaisen varmasti ja se tuntuu hyvältä. Pienestä nyytistä on kuoriutunut touhottaja, joka heiluu, hytkyy, hyörii ja hölisee hyväntuulisena kadehdittavalla energiamäärällä. Toisinaan touhotuksen määrälle ei voi muuta kuin nauraa - ja siitäkin saa palkaksi hurmaavan hampaattoman hymyn!

Nautin valtavasti oikeassa ajassa tapahtuvasta normaalista kehityksestä. Siitä, että jokainen askel on lupaus seuraavasta ja minä saan vain ihastella kaikkea. Kolmonen yrittää kovasti päästä selältä vatsalleen ja epäilemättä siinä pian onnistuukin. Liikkuminen onnistuu mittarimatotekniikalla taaksepäin, mutta peruuttamisessa on se huono puoli, että se päätyy aina siihen, että kolmonen on jossain jumissa.
Tavarat vaihtuvat taitavasti kädestä toiseen ja esineiden nappaaminen ennen kenenkään väliin ehtimistä onnistuu yhä paremmin.

Olemme myös uusien suositusten mukaisesti maistelleet makuannoksia niistä ruoka-aineista, joita dieettini sisältää. Määrät ovat pieniä ja ideana on vain suoliston kouliminen. Hyvin kaikki on kuitenkin maistunut ja usein kolmonen jää kaipaamaan enemmänkin. Vielä on kuitenkin menty imetyksen voimalla. 

Kolmonen nauttii erityisesti ulkoilusta, joskin ulkoilisi mieluummin kannettuna kuin vaunuissa. Myös parvekkeelle meneminen saa harmin kuin harmin unohtumaan. Siellä nautimme auringosta (jos sitä on tarjolla), stalkkaamme ohikulkijoita ja viereisen päiväkodin lapsia sekä hoidamme parvekepuutarhaa. 

Vaikka nukkuminen on vieläkin sekä päivin että öin vähän niin ja näin, niin olen kiitollinen hitaista ja pitkiksi venyvistä aamuista. Kolmonen nukkuu helposti jopa yhteentoista ja aamut ovatkin päivän ainoa oma aika. Silloin halailen miehen kanssa, otan rauhassa suihkun, valitsen vaatteet peilin edessä ja luen heti aamutuimaan päivän uutiset. Tai jos yö on ollut levoton, tuhisemme rinta rinnan univelat pois.