11 kuukautta
Joulu tuli ja meni. Vuosikin vaihtui. Mutta perhe on aloittanut vuoden samalla kokoonpanolla kuin se sen lopettelikin.
Oli oikeastaan tosi ihanaa viettää pyhät ja välipäivät rauhassa, ensimmäistä kertaa vuosiin. Valon kanssa hoitorutiinit, lääkitykset ja sairaskohtaukset eivät tunteneet käsitettä loma, vaikka juuri sitä olisi joka vuosi kaivannut. Oli haikeaa, että Valo ei ollut paikalla, mutta samalla kuitenkin osasin nauttia ja arvostaa lekottelumahdollisuutta.
Omasta fyysisestä olosta en halua liikaa valittaa, sanotaanko vaikka, että olen kypsä. Tulokaskin olisi nyt täysiaikainen, mutta ilmeisesti hänellä ei ole minkäänlaista kiirettä.
Koska enimmäkseen valvon öisin, on ollut aikaa kuunnella yön ääniä. Hätkähdin kun tässä taannoin esikoisen huoneesta kuului Valolle niin omituinen hengitysääni. Aivoni kuittasivat sen automaattisesti Valon ääneksi. Ajattelin jopa, että onpa hyvä kun Valo sentään nukkuu hyvin. Kunnes hetken päästä tajusin, että Valo ei ole täällä. Valon kuolemasta on pian kulunut 11 kuukautta, mutta aivot eivät sitä edelleenkään aina muista.
Tapahtumasta ei tullut kuitenkaan erityisen surullinen olo, vähän hölmistynyt vain. Oli itse asiassa aika ihanaa unohtaa totaalisesti hetkeksi Valon kuolema ja elää koko perhe kokonaisena. Mutta sitten kun tajusin, ettei niin ole, niin palasin vain normaalitilaan, arkeen, jonka olen jo hyväksynyt ja johon olen tottunut.
Toivottavasti pian saamme kuitenkin kokea seuraavan elämänmullistuksen ja pääsemme tutustumaan pieneen uuteen ihmiseen. Onnellista uutta vuotta kaikille!
Oli oikeastaan tosi ihanaa viettää pyhät ja välipäivät rauhassa, ensimmäistä kertaa vuosiin. Valon kanssa hoitorutiinit, lääkitykset ja sairaskohtaukset eivät tunteneet käsitettä loma, vaikka juuri sitä olisi joka vuosi kaivannut. Oli haikeaa, että Valo ei ollut paikalla, mutta samalla kuitenkin osasin nauttia ja arvostaa lekottelumahdollisuutta.
Omasta fyysisestä olosta en halua liikaa valittaa, sanotaanko vaikka, että olen kypsä. Tulokaskin olisi nyt täysiaikainen, mutta ilmeisesti hänellä ei ole minkäänlaista kiirettä.
Koska enimmäkseen valvon öisin, on ollut aikaa kuunnella yön ääniä. Hätkähdin kun tässä taannoin esikoisen huoneesta kuului Valolle niin omituinen hengitysääni. Aivoni kuittasivat sen automaattisesti Valon ääneksi. Ajattelin jopa, että onpa hyvä kun Valo sentään nukkuu hyvin. Kunnes hetken päästä tajusin, että Valo ei ole täällä. Valon kuolemasta on pian kulunut 11 kuukautta, mutta aivot eivät sitä edelleenkään aina muista.
Tapahtumasta ei tullut kuitenkaan erityisen surullinen olo, vähän hölmistynyt vain. Oli itse asiassa aika ihanaa unohtaa totaalisesti hetkeksi Valon kuolema ja elää koko perhe kokonaisena. Mutta sitten kun tajusin, ettei niin ole, niin palasin vain normaalitilaan, arkeen, jonka olen jo hyväksynyt ja johon olen tottunut.
Toivottavasti pian saamme kuitenkin kokea seuraavan elämänmullistuksen ja pääsemme tutustumaan pieneen uuteen ihmiseen. Onnellista uutta vuotta kaikille!
Se on uskomattoman hidasta aivoille tämä kuoleman lopullisuuden käsittäminen. Vaikka siskon kuolemasta on jo 1v 8kk, alan vieläkin välillä naputtamaan hänelle viestiä. Mutta sen hätkähdyksen jälkeen arki tosiaan jatkuu. Sydän meille molemmille. Noora
VastaaPoistaTosi surullista, mutta samalla lohdullistakin. Läheisemme ovat kiinteästi läsnä ajatuksissamme, vaikka eivät enää voikaan olla osana arkeamme. Siinä on jotain kovin kaunista ja lisäksi se kertoo siitä rakkaudesta ja välittämisestä, jota heitä kohtaan olemme kokeneet ja koemme.
PoistaNyt on aavistus, että taidat olla käärö kainalossa sairaalassa :) Käyn täällä vähän väliä tarkistelemassa, onko jo kuulumisia.
VastaaPoistaAnu
Väärä aavistus, valitettavasti 😭😭😭 Itsekin näin viime yönä synnytysunia kun viimein pikkutunneilla nukahdin. Vaan vauva on kainalon sijaan edelleen tiukasti mahassa ja tanssahtelee siellä kohtuu kivuliaasti.. 😅
PoistaVoi eikä! �� Ei varmasti kyllä kauaa enää tarvitse odotella, pikkukaverikin jo haluaisi nahtävästi maailmaan!
PoistaAnu
Toivottavasti näin, ei tässä pitkään tarvitse enää kuitenkaan odotella enää, tili hän sitten milloin vain. :)
PoistaMielenkiintoinen blogi ja otan osaa suruunne. Minun blogi on sivuilla http://akkapentu.blogspot.fi/
VastaaPoista