Avautumista
Ammattilaisten kehuma psyykeni alkaa pikkuhiljaa murtua. Psyyke, joka on kestänyt avioeron ja Valon sairaudet ja kuoleman, ei hetkittäin oikein jaksa kannatella. Näen ihan liikaa painajaisia siitä kuinka vauva kuolee kohtuun (ja näissä unissa vatsa muuttuu aina läpinäkyväksi ja näen kuinka vauva muuttuu elottomaksi). Raskaus tuntuu jumalta pilalta. Lällällää, ette te saakaan mitään lasta. Välillä tekisi mieli pistää myyntiin kaikki vauvalle hankitut tarvikkeet, nostaa tili tyhjäksi ja suunnata johonkin, jossa olisi lämmintä ja aurinkoista. Ei sitten, unohdetaan koko homma! Yritän pysyä liikkeellä ja keksiä tekemistä joka päivälle, koska silloin päivät kuluvat nopeammin eikä raskaus pyöri niin kokonaisvaltaisesti mielessä. Mies totesi taannoin asuntoa katsoessaan, ettei keksi enää mitään siivottavaa täältä ja se taitaa olla totta. Jopa olohuoneen matto on pesty juuriharjan kanssa kyykkien meidän vessassa. Voin kertoa, että se oli ihan mielenkiintoinen operaatio, joku saattaisi jopa sa...