Kokonainen elämä

Juhannus sujui maissia nakerrellessa ja dippaillessa leipää avokadososeeseen. Saatoin myös paistaa samosoita ja syödä huomattavan määrän mansikoita, kirsikoita, persikoita ja sen sellaisia (ja ehkä ihan vähän jäätelöä :) ). Käytiin pitkillä kävelyillä sekä keskustassa (jossa oli perinteiseen tapaan kovin hiljaista) että ihastelemassa vehreää lähiöluontoa. 
Oman juhannukseni perinteisiin on hyvin harvoin kuulunut maaseudulle suuntaaminen, joten tänäkin vuonna tuntui luonnolliselta jäädä nauttimaan rauhasta tänne, mistä suurin osa kaikkoaa muualle. Valon kanssa esimerkiksi mökille matkustaminen tuntui raskaalta ja vaikealta ajatukselta, varsinkin sitä mukaa, mitä enemmän apuvälineitä tarvittiin. Nyt tuntuu  siltä, että miksi ei matkustettu enemmän, mutta saman tien tiedän myös, että Valo nautti eniten tutusta, turvallisesta ja ennustettavasta ympäristöstä eikä olisi oikeasti saanut matkustelusta hirveästi irti.

Maissintähkää jyrsiessäni muistelin joka tapauksessa kaiholla sitä, kuinka vaikeaa maissia oli soseuttaa tasaiseksi ja kuinka Valo aina irvisteli kuorenpalasille. Eipä taida olla asiaa, joka ei jonkun yhteyden kautta muistuttaisi Valosta. Helposti tulee myös ajateltua sitä, mikä ei tullutkaan. En päässyt onnittelemaan esikouluvuoden päättämisestä, en ostamaan koulureppua enkä saattamaan koululaista ekaa kertaa taksille. Vaikka Valoa kouluun ilmoittaessa tuntui ihan turhalle koko juttu, huomaan kuitenkin odottaneeni sitä.

Kaikesta huolimatta haluan ajatella, että Valon elämä oli kokonainen. Että mikään ei jäänyt kesken tai mitään ei jäänyt puuttumaan. Että Valon elämä sisälsi kaiken sen, mitä hän siltä tarvitsi. Kaiken Valon kokeman - ja sen, mitä olen itse siinä vierellä kokenut - jälkeen olisi helppo tulla katkeraksi elämälle. En olekaan mikään tyhjien tsemppilauseiden ja ällöpositiivisen elämänasenteen ylin ystävä. Elämä ei ole aina kaunista, ihanaa, eikä kivaa. Elämä on epäreilua ja välillä myös raakaa ja julmaa. Olen kaikesta huolimatta ja juuri sen takia ottanut kuitenkin tavaksi miettiä päivittäin, mistä kaikesta omassa elämässäni olen kiitollinen: terveydestäni, ihmissuhteistani, lapsistani ja siitä, että olen niin onnekkaassa asemassa, että perustarpeeni tulevat joka päivä tyydytetyiksi. Ennemmin, kuin katson niitä elämäni kohtia, joista jotain muka puuttuu, kiinnitän huomion niihin, jotka ovat täynnä ja ymmärrän, että loppujen lopuksi juuri näin on hyvä.

Kommentit

  1. Hei, hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa ;) mikä on paistettu samosoi? Ikinä kuullutkaan!
    Mietin sinua tässä just, kun olen Helsingissä ja mietin, etten muista Valon hautapaikasta kirjoitusta, pitää selata taaksepäin, josko oletkin siitä kirjoittanut, enkä vaan muista.
    Käyn Hesassa ollessani joka kesä pyöräilemässä Kuusilehdossa, missä on uurnapaikkoja ja siellä yhden tuttavani pikkupojan hautapaikka. Olen aina viihtynyt hyvin hautausmailla ja siellä aistin iloisten pienten sielujen vipellystä hautojen välissä.
    Mukavia päiviä sulle, kiva että mielessä on paljon muistoja ja katsot kuitenkin niitä valoisasti ja hyvällä mielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samosa on aasialainen, intian ja pakistanin alueella valmistettava friteerattu nyytti. Niitä tehdään myös useissa osissa Afrikkaa, itäisessä Afrikassa ne tunnetaan sambusoina. Minun suosikkiini, punjabilaiseen samosaan, tulee täytteeksi perunoita ja herneitä. Mausteeksi esim. garammasalaa, kardemummaa ja chiliä sekä tietysti sopivasti suolaa. Taikinaan voi käyttää vaikkapa pizzataikinan ohjetta, mutta ilman hiivaa. Nyytit tehdään kolmion muotoisiksi ja friteerataan rapeiksi. Niitä voi dippailla vaikkapa turkkilaisesta jogurtista ja tuoreesta korianterista tehtyyn kastikkeeseen, chutneyhun tai tomaattikastikkeeseen. Samosat voi napostella sellaisenaan tai tarjota intialaisen aterian osana.

      Vähän huvitti jälkeenpäin kun luin tekstini. Ajattelin, että ei se omena loppujen lopuksi kauas puusta pudonnut. Jos Valolta kysyi sunnuntai-iltana vaihtoehtoja, mitä hän haluaa reissuvihkossa kerrottavan viikonlopusta, niin hän useinkin halusi kertoa, mitä on syönyt. Ja meikäläinen kirjoittaa juhannuskuulumisista tärkeimpinä heti ensimmäisenä sen, mitä on päätynyt vatsalaukkuun. :)

      Valo on haudattu uurnalehtoon samalle hautausmaalle, minkä vieressä hautajaisetkin pidettiin. Jos haluat joskus käydä haudalla, voin antaa sen numeron. Taisin kirjoittaa hautapaikasta jonkin verran silloin kun uurna laskettiin.

      Poista
    2. kiitos samosa infosta, voisin kokeilla :)
      ja kerro vaan tuo hautapaikka, nyt on aikaa ja inspistä käydä.
      laitatko viestiä tmi.marjolii at gmail piste com

      Poista

Lähetä kommentti