Tammiajatuksia

 Joulu meni, uusi vuosi alkoi. Talvi on saavuttanut Helsingin ja pyörä odottaa varastossa sulaa maata. Olen kyllä tosi iloinen siitä, että työmatkapyöräilykausi kesti joululomaan asti. Kokemus on osoittanut, että liikunta tekee kaamosmasentuneelle aivokemialleni hyvää. Siitä huolimatta, että muistikuvani joulukuun työmatkoista on, että vähintään tulo- tai menomatkalla satoi saavista kaatamalla ja olin perille päästyäni kuin suihkusta tullut.




Joululomassa erityisen ihanaa oli se, että mies oli kotona kolme viikkoa. Arki tuntui erityisen kepeältä kun askareita sai jaetuksi. Kaiken yksin pyörittäminen ei ole ihan piece of cake, vaikka siitä eteenpäin tarpomalla ihan kelvosti selviääkin.
Toisaalta miehen opiskelu toisella paikkakunnalla on tuonut parisuhteeseen mukaviakin elementtejä. Kun toisen läsnäolo ei ole itsestäänselvyys, nousevat yhteiset hetket arjen yläpuolelle. Jälleennäkemisissä on ihanasti kaikuja ensirakastumisen huumasta. Kun tiedän miehen olevan tulossa, perhosia lentelee vatsassa enkä malta keskittyä. Kenties etäsuhde monen vuoden yhdessäolon jälkeen voikin vahvistaa ja ruokkia suhdetta uudella tapaa.




Alkuvuoden isoin rytmittäjä on muutto. Se sama muutto, joka piti tapahtua jo loppuvuodesta, mutta joka vuokranantajaan liittyvistä syistä siirtyi näillä näkymin maaliskuulle. Toivon, että maaliskuussa vihdoin päästään muuttamaan, sillä huomaan ajatusten askartelevan niin paljon asian ympärillä, että olisi kiva päästä vihdoin vapauttamaan kapasiteettia muuhun.




Täällä siis ollaan, vaikka kirjoituksia ilmestyy harvakseltaan. Tammikuu on minulle vaikeimpien kuukausien kärkikahinoissa. Varsinkin nyt, kun on lunta ja kylmää. Tiedän, että olen vähemmistössä mielipiteineni, mutta minulle vihreät nurmikot ja niistä ponnistavat rikkaruohot kaamoksen keskellä antavat toivoa. Pakkanen ja lumituisku alleviivaavat mielenmaisemassani kylmyyttä ja kuolemaa. Osansa kenties silläkin, että Valon kanssa liikkuminen oli aina talvella tuskastuttavan vaikeaa. Opin kiroamaan joka askelta jonka työnsin painavaa lasta ja apuvälinerattaita upottavassa lumikatteessa. Huomaamatta ei ole kuitenkaan jäänyt, että päivä pitenee hitaasti mutta varmasti. Aurinkolasien linssitkin pitäisi käydä uusimassa, sillä ihan pian niitä jo tarvitaan!



Kommentit

  1. Naurahdin tuolle "kaamoksen keskellä" – teillähän on ihan valoisaa. Meillä täällä Pohjois-Norjassa vietetään tänään "Soldagenia", kun aurinko tulee ensimmäistä kertaa kaamoksen (siis sen oikean, että aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle) jälkeen näkyviin. Kaamos päättyi jo 15. tammikuuta, mutta vuorten takia aurinkoa ei voi nähdä heti. Sääennuste lupaa pilvetöntä, joten pääsemme ihan oikeasti moikkaamaan aurinkoa kahden kuukauden pimeyden jälkeen! Itse olen kulkenut työmatkat linja-autolla koko syksyn, mutta nyt kun tuli lunta ja pakkasta, siirryin kävelemään, koska talvi on vaan niin ihana.

    VastaaPoista
  2. Tuosta "kaamos" sanan käytöstä käytiin (muistaakseni) vuosi sitten täällä keskustelua, voin linkata sinut siihen kohta. 🙂

    En kyllä allekirjoita tuota valoisuutta. Ymmärrän, että jossain pohjolan perukoilla on sysipimeää, mutta jos on kuukausi kaupalla niin hämärää, että ikkunasta ei näe päivällä ulos jos sytyttää sisälle valot, niin sitä ei voi mielestäni kutsua valoisaksi. Ja silloinkin kun taivaalla on hieman vähemmän pilveä, niin harmaata ja synkkää on silti. Jos aurinko pilkahtaa, niin se tekee sen usein pilviverhon takaa noin 15min ajan. Tällainen "valo" ei riitä serotoniinitasoja nostamaan eikä näin ollen poista väsymystäni ja taipumustani synkempiin maailmanlopun ajatuksiin talviaikaan. Ne ovat ihan totisinta totta ja siksi on vähän epäreilua nauraa tai vähätellä.

    Minä en missään nimessä kiellä nauttimasta talvesta, jokainen saa vapaasti tykätä juuri siitä mistä saa kicksejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan valon (Valon ;)) määrästä valittaminen omituista. Jokainen perusterve suomalainen on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa. Valo jakautuu maapallon eri osissa eri tavalla, ja jos ei ole tyytyväinen valon jakautumiseen paikassa X, kannattaa valittamisen sijaan muuttaa parempaan paikkaan. Sama vaikuttamismahdollisuus tietenkin koskee ihmiselämän monia muitakin asioita: kotia, parisuhdetta, työpaikkaa, varpaankynsien väriä... Tarkoitan vain, että minusta kuivuudesta kärsivässä afrikkalaiskylässä elävä lukutaidoton saa täysin vapaasti valittaa mistä tahansa, koska hänen vaikuttamismahdollisuutensa ovat lähes olemattomat, mutta terve suomalainen on mielestäni velvoitettu muuttamaan oma elämänsä sellaiseksi, että ei tarvitse valittaa (tai sen yhteydessä voi ainakin tuoda esiin masokistitaipumuksensa).

      Ehkä tämä oli vähän kärkevä mielipide, mutta oikeasti, miksi kärsiä pimeässä, kun maailmassa on paikkoja, joissa sitä ei tarvitse tehdä? Jokainen ihminen on toki joskus tyytymätön johonkin, mutta merkittäville elämänlaadun heikentäjille kannattaa tehdä jotakin. Muutos ei välttämättä ole helppo, mutta mitä konkreettista blogisti on tehnyt voidakseen muuttaa etelämmäksi (jos valmistelee muutosta, saa valittaa ;))?

      Poista
  3. https://pimeanvaiheet.blogspot.com/2020/01/tammikuun-kuulumisia.html

    Tämän tekstin kommenteissa keskustellaan kaamos sanasta ja sen käytöstä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään nauranut kenenkään tuntemuksille, ainoastaan tietylle ilmaisulle. Ehkä myös oman äidinkielen sanojen merkitys ja niiden täsmällinen käyttö korostuu, kun arki pyörii pääasiassa vieraalla kielellä.

      Tietysti valokuvat saattavat välittää vääristyneen kuvan, mutta olen kuitenkin asunut myös Etelä-Suomessa ja etelämpänäkin, joten mielestäni minulla on hyvä käsitys siitä, miten valoisaa missäkin on. Minusta siis Etelä-Suomessa todellakin on valoisaa pohjoisen kaamokseen verrattuna. Siihen en ottanut enkä ota kantaa, mikä on kenellekin "riittävän valoisaa". Minulle kelpaavat kaikkien vuodenaikojen valot, ja oli se aurinko tänään ihana! :)

      Poista
  4. Kiva kuulla miten siellä menee! Oletko jo aikaisemmin kirjoittanut miten miehesi ja hänen perheensä viettävät joulua, onko jotain hyviä reseptejä mitä juhlapäivänä syödään? Kiinnostaa, mutta laiska ei jaksa plärätä vanhoja kirjoituksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://pimeanvaiheet.blogspot.com/2018/12/ghanalainen-joulu.html

      Tuossa on pieni infopaketti ghanaisista jouluperinteistä. Reseptejä löytyy kun avaat blogin vasemmasta yläkulmasta valikon ja valitset sieltä 'reseptit' . Klassisia ghanalaisia juhlaruokia ovat maapähkinäpata ja jollof-riisi. Niitä ei tosin siis tarjota yhtä aikaa. Napostelupuolelle tai aamu/brunssi ym. pöytään kuuluu juhlissa bofrot eli pyöreänmallinen donitsi/munkki. Myös kaikenlaiset kuivakakut ovat suosittuja. Voit katsoa reseptejä tosiaan tuolta avainsanojen kautta, sieltä löytyy kaikkien mainitsemien ruokien reseptejä ja muita ghanalaisen keittiön helmiä.

      Poista

Lähetä kommentti