Syyskuulumisia

Syksy on ollut aika uuvuttava. Olen viihtynyt töissä hyvin, mutta työnteko on ollut kovin katkonaista koronasta johtuvien tiukkojen flunssarajoitusten vuoksi. 3-vuotiaalla on pikkunuhaa aika säännöllisen epäsäännöllisesti, enkä ole siltä itsekään välttynyt.



 

Uuden arjen kuviot ovat löytäneet hyvin uomansa, eikä arjen pyörittäminen yksin (miehen opiskellessa toisella paikkakunnalla) ole tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Olen pitänyt huolta siitä, että arkeen jää pieniä hetkiä rentoutumiselle, rauhoittumiselle ja maailman ihmettelylle kolmosen kanssa.

Kolmosesta sen sijaan näkyy kovastikin ikävä omaa isää kohtaan. Mitä kauemmin tapaamisten välillä on, sitä uhmakkaammaksi ja kiukkuisemmaksi meidän arki muuttuu. Lapsen ikävän kannattelu, sanoittaminen ja lievittäminen on uuvuttavaa puuhaa muun arjen ohessa. Onneksi mies on saanut järjestettyä kotiviikonlopun muutaman viikon välein. Isän ja lapsen kohtaamisia on niin kaunis katsella kolmosen hypätessä syliin ja molempien silmien loistaessa.






Raskaimman mausteen syksyyn on tuonut läheisen perheenjäsenen syöpädiagnoosi. Epätietoisuus ja odottelu on kamalaa, sekä paha olo toisen puolesta. Itselläni kokemusta on Valon kautta kriisin keskellä elämisestä, mutta nyt huomaan kuinka kädetön ja avuton olo on seurata kaikkea vierestä.




Vuoden pimein aika kolkuttelee taas ovea. Olen tosi kiitollinen ihanasta intiaanikesästä ja pitkästä lämpimän lempeästä syksystä. Vasta tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa laittanut hanskat käteen aamulla polkiessani töihin.

Valoisuuden vähenemisen huomaa nyt selkeästi ja huomaan myös sen vaikutuksen omaan mielialaani ja jaksamiseen. Imen viimeisiä lokakuun keltaisia ja viistoja auringonsäteitä itseeni ulkona ja ajatukset ovat jo siirtyneet haaveilemaan helmikuun silmiä kirvelevän kirkkaista ja lämpimistä auringonläiskistä lattialla.




Ensi helmikuussa auringonläiskät koetaankin ihan uudella volyymillä, sillä me olemme vihdoin löytäneet uuden asunnon! Se on korkealla puiden yläpuolella ja toivottavasti täynnä valoa aina kun vähänkin paistaa. Odotan muuttoa innolla, sillä asunnon pohjaratkaisu on ihan mahtava ja juuri toimiva meidän perheen tarpeisiin. Muuttoaikataulu ei vielä ole ihan selvä, mutta oletettavasti marraskuun lopulla tai joulukuun alussa. Ihana saada ajatukset askartelemaan jonkin konkreettisen parissa ja miettiä sisustuksellisia ratkaisuja ja muita uuden kodin asuttamiseen liittyviä kutkuttavia askareita. 

Kommentit

  1. Ihanaa, että olet osa meidän työtiimiä! Rankkaa on ollut, mutta ammattitaitosi, näkemyksesi ja kokemuksesi antaa valtavasti työtiimiimme lisävoimaa ja näkemyksiä. Arvostan sinua ja elämänkokemustesi tuomaa viisautta ja herkkyyttä! Kiitos, että olet osa arkeani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Anna ja anteeksi, että vastaaminen on kestänyt! Luen kyllä kommentit heti (saan ne spostiin), mutta aika usein olen arki on hektistä ja olen iltaisin kanttuvei.

      Olipa ihana saada tällainen palaute! Sinä olet ollut iso osatekijä minun työssä viihtymisessäni, on ollut tosi arvokasta tutustua sinuun! Olet ihana ihminen, mutta myös rautainen ammattilainen ja olen oppinut jo nyt syyskauden aikana sinulta paljon. Yhtäläinen kiitos sinulle siitä, että sinä olet osa arkeani!

      Poista

Lähetä kommentti