Tammikuun kuulumisia

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa!

Tammikuu on sujahtanut loppusuoralle huippunopeasti. Aika paljon olen tehnyt psyykkistä työtä sanoen hyvästejä hoitovapaalle ja orientoituen pikkuhiljaa työelämään. Toisaalta on ihanaa saada arkeen vähän vaihtelua ja uusia tuulia, mutta tiedän että tulen kaipaamaan aikataulujen vapautta ja kiireettömyyttä.
Kolmonen tarvitsee ihan selkeästi jo päiviinsä paljon enemmän ikäistään leikkiseuraa, kuin mitä kotoa käsin pystyn tarjoamaan. Ei hänkään 9 tuntisia hoitopäiviä silti tarvitsisi ja toivonkin että saamme miehen kanssa arjen sumplittua niin, että päivien pituus saadaan nipistettyä pienemmäksi.



Itse kävin viime viikolla sekä hakemassa työlomaa vakityöstäni että allekirjoittamassa kesäkuun loppuun asti kestävän työsopimuksen. Samalla pääsin vähän kurkistamaan tulevia työtiloja, - kavereita ja asiakkaita ja kaikesta tuli tosi hyvä fiilis. Minut otettiin vastaan innolla ja hymyillen. Lisäksi pääsen tekemään työtä moniammatillisessa tiimissä itselleni rakkaan aiheen äärellä (kehityvammaiset ja heidän kuntoutuksensa). Työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen töiden aloittaminen on näyttänyt tosi paljon valoisammalta ja pystyn jopa rehellisesti sanomaan odottavani sitä!



Seuraavaksi edessä on kolmosen päiväkotiin tutustumista. Huomenna pääsemme vihdoinkin katsomaan paikkaa ja aistimaan sen tunnelmia. Toivon tosi paljon, että kolmosen tielle osuu hyviä tyyppejä nyt kun hän astuu tähän kiireisen elämän putkeen, joka kestää herraties kuinka pitkään (eläkeikään asti?).



Elämme siis tällä hetkellä muutoksen kynnyksellä, raajojamme venytellen ja valmiina hyppäämään. Elämä kyllä kantaa, kuten aina.




Ps. Oletteko huomanneet, kuinka aurinko on kivunnut korkeammalle hieman horisontin yläpuolelle ja paistaa kirkkaammin? Oikein aurinkoisena päivänä voi suoraan paisteeseen asemoituneena tuntea jo aavistuksen lämpöä ihoa vasten. Myös pikkulintujen laulussa on uutta potkua. Helmikuu tulee, kaamos on taittumassa!

Kommentit

  1. Kaamos ei ole taittumassa, vaan se on loppunut ihan kokonaan koko Suomessa. Eihän Helsingissä sitä paitsi edes ole kaamosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarkennuksesta!

      "Laajentuneessa mielessä kaamokseksi sanotaan nykyisin usein pimeää syys- ja talvikautta sielläkin, missä aurinko tällöinkin on lyhyen aikaa vuorokaudesta horisontin yläpuolella."
      (lähde Wikipedia).

      Jos kontekstista jäi epäselväksi, käytin kaamosta tekstissä käsittämään sitä ajanjaksoa, jolloin päivä on täällä Helsingissäkin huomattavan lyhyt.

      Poista
  2. Kyllä mä ainakin sanon kaamokseksi tätä pimeää talviaikaa, vaikka etelässä asunkin. Ja on aivan käsittämättömän ihanaa huomata, miten päivät valostuvat!! Kohta on kevät! Ihanaa, miten kauppoihin on jo laitettu siemenet esille ja voi alkaa haaveilemaan kesän istutuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatus keväästä on suloinen ja kaikkia istutushommia on kiva suunnitella. Kohta saa laittaa jo siemeniä itämään!

      Poista
  3. Meneekö tuo sinun kolmas lapsesi päiväkodissa mustien lasten ryhmään vai onko Helsingissä jo niin paljon noita risteytyksiä, että heille on perustettu omia ryhmiä?

    VastaaPoista
  4. Kävin lenkillä aurinkoisena päivänä ja kyllä se aurinko ihan varmasti lämmitti! Jos olisi ollut lunta, olisi vesi lirissyt räystäissä. Ja linnut lauloivat ihan sekopäisinä! Tsemppiä uusiin tuuliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 💖 Hengissä ollaan ja etsin tällä viikolla aikaa että saan päivitettyä kuulumisia tännekin.

      Poista
  5. Hämmästyttävää, mitä jotkut kokevat tarpeelliseksi kommentoida tällaiseenkin hyvän tuulen postaukseen. Silmiä avaavaa, myös. Omassa arjessa tällaisen avoimesti rasistisen kommentoinnin kanssa ei (onneksi) tule vastaan koskaan. Tsemppiä teille päiväkotiuran ja uuden työn aloitukseen! Hyvää Valon nimipäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 💖 Valon nimipäivä ja samalla kolmosen synttärit sujuivat arjen pyörityksessä. Onneksi juhlinta hoidettiin jo viikonloppuna.

      Tuollaisille provokommenteille ei kannata korvaansa lotkauttaa. Kertovat enemmän kommentoijastaan kuin mistään muusta...

      Poista

Lähetä kommentti