Säätiedote alkaa näyttää siltä, että kesä kääntyy syksyyn. Ylen uutisesta opin eilen, että tällä hetkellä termisen syksyn raja menee Kuusamon korkeudella. Sen alapuolella on terminen kesä ja yläpuolella syksy, Kuusamossa vuorokauden keskilämpötila oli vielä yhden asteen kesän puolella. Terminen kesä päättyy kun vuorokauden keskilämpötila on alle 10 astetta. Toivon kovasti, että alle kympin ei täällä etelässä mennä vielä pitkään aikaan.

Ajatus pimeästä ja kylmästä masentaa. Olen katsellut ikkunasta sateen läpi puiden ja pensaiden lehtiä ja masistellut ajatuksella, että kohta kaikki on harmaata ja kaljua. Minulle vihreys on yhtä lailla tärkeää kuin valo, niistä saan energiaa.
Hoitovapaan parhaita puolia on, että kaamosaikana on voinut hidastaa tahtia sille tasolle, mitä kroppa sanoo. Ei ole tarvinnut pakottaa itseään ulos harmauteen seitsemän aikaan marraskuuaamuna. Onneksi töihin paluuni tapahtuu vasta kun kevätaurinko alkaa antaa itsestään ensimerkkejä ja tämä kaamos saa mennä vielä rauhallisempaan tahtiin.

Kolmosen kerhokin alkoi muutama viikko takaperin ja ai että hän on ollut innokas kerholainen! Ensimmäisen kerran jälkeen hän ilmoitti, että "se on lasten kerho, ei äitien kerho" ja että haluaa mennä yksin. Viedessä saan kunnon halauksen ja hakiessa hän juoksee leveästi hymyillen syliini. Itsellekin oma puuhasteluaika on tehnyt hyvää. On ihanaa olla kotona ja kuunnella hiljaisuutta. Kerho on kaksi kertaa viikossa aamupäivisin ja tuntuu, että se on juuri sopivasti meidän tarpeisiin.

Syksyksi olen selannut kovasti lasten (ilmaista) kulttuuritarjontaa ja koonnut niitä kalenteriin. Jospa niistä ja kauniista ruskaväreistä löytyisi energiaa ammennettavaksi pimeneviin päiviin.