Sunnuntai-illan mietteitä
Mietiskelin tässä, sunnuntai-illan ratoksi, kuinka kummallinen maailmankaikkeus on. Kuinka pieniä me olemme kaiken keskellä, kuinka tavallaan merkityksettömiä kaikki tapahtumat ovat suuressa mittakaavassa (tuleeko persuille jytky? - mitä väliä, tuhahtaa kosmos), mutta kuinka tärkeitä pienetkin tapahtumat ovat yksilötasolla. Kaikkeus koostuu yksilöistä. Jokaisella on elämäntarinansa, juurensa, perheensä. Kukaan ei ole toista merkityksellisempi. Elämällä on itseisarvo. Elämän ja yksilön arvosta syntyy ristiriita. Elämäni on arvokas, mutta koska kaikki muukin elämä on yhtä arvokasta, se rajoittaa minun mahdollisuuksiani elää omaa elämääni. En voi tehdä mitä tahansa ja kohdella kanssaeläjiä heidän arvoaan loukaten. Ihmisen ei ole helppo tunnustaa ja tunnistaa kaikkien elävien yhtäläistä itseisarvoa olla olemassa. Se on ajatuksena kauhean vaikea. Moni asia ihmisen maailmassa perustuu toisen elämän sortamiseen. Itse asiassa koko "moderni" yhteiskuntamme perustuu enemmän tai väh