Pimeän jälkeen

Mukavaa alkavaa viikkoa ja anteeksi pienimuotoinen blogihiljaisuus. Tässä kuitenkin tulee jatkoa Suomi vastaan Ghana -juttusarjalle, jota on aina yhtä mielenkiintoista tehdä ja joka saa aikaan loistavia keskusteluja miehen kanssa. Tällä kertaa sukelsin työ- ja raha-asioiden pariin. Kuvatulkkaus: Euroseteleitä Lähde https://all-free-download.com/free-photos/euro-money.html Kuvatulkkaus: Cedi kolikoita ja seteleitä Lähde https://business.com.gh/2018/07/13/cedi-dollar-performance-investors-expect.php Yritin etsiä tilastotietoa siitä, mitkä ovat suosituimpia ammatteja Suomessa ja Ghanassa, mutta niistä oli yllättävän vaikeaa löytää tilastotietoja. Jäimme mieheni kanssa ihmettelemään Ghanan alhaista työttömyysprosenttia sekä sitä, voiko se pitää paikkansa. Luku on kuitenkin tarkistettu useammasta lähteestä, joten kai se on uskottava. Mies epäili, että työt ja työttömyys tilastoidaan Ghanassa pakosti eri tavalla kuin Suomessa, koska luku on niin pieni. Esimerkkinä...

Afrikkalainen aikakäsitys on klisee, mutta tosi, samalla tavalla kuin suomalainenkin aikakäsitys on klisee mutta tosi. Toisaalta kyllähän suomalaisetkin puhuvat ns. luonne-eroista läntisen, eteläisen, pohjoisen ja itäisen Suomen välillä. Ja sitten on tietysti yksilöiden välisiä eroja, jotkut ovat kroonisia myöhästyjiä, jotkut pystyvät ottamaan aikataulut löysin rantein ja toiset ovat aina varmuuden vuoksi kymmenen minuuttia etuajassa. Kuvatulkkaus: Näkymä Vantaanjoen rannalta syyskuun alun iltana, taivaalla pieni lintuparvi  Niinpä myös afrikkalainen aikakäsitys on syytä ymmärtää laveaksi termiksi, joka ei koske kaikkia tuon valtavan mantereen asukkaita. Ero minun ja mieheni aikakäsityksissä on silti ollut iso jokapäiväiseen arkeen vaikuttava tekijä. Mieheni on aina ajoissa kun puhutaan kouluun tai töihin menemisestä tai hänellä on jokin muu virallinen tapaaminen. Kun puhutaan Suomessa asuvien ghanalaisten keskinäisestä kanssakäymisestä, vaikkapa Ghana Unionin Suomen jaoston...

Hiljaisuudelle ei ole sen kummempaa syytä. Yleensä kirjoitusaiheita pomppii mieleen tasaisin väliajoin, nyt päässä on ollut hiljaisempaa. Se on ehkä johtunut siitäkin, etten ole nukkunut kamalan hyvin, sillä olen lopettanut yöimetykset. Kyllä, kolmonen olisi nimittäin edelleen innokas rinnallakävijä yöaikaan ja usein möyrii mahan päälle nukkuessani huomaamattani. Ennen kaikkea haluan suojella kolmosen hampaita, mutta kyllä toisinaan tuntuu, että imetys voisi vaikka loppua kokonaan. Olisi kiva saada oma kroppa vihdoin itselle. Olen siis nukkunut  tai "nukkunut" suojavarustukset päällä ja suurin osa yöstä on mennyt herra itsepäisen kanssa taistellessa. Sanovat, että pahin on ohi muutamassa yössä, mutta tätä on jatkunut nyt jo yli viikon. Alan kallistua sille kannalle, että tämäkin on tempperamenttikysymys. Kun keskustelee yö toisensa jälkeen aiheesta "olet jo niin iso ettet tarvitse öisin tissiä" , ei päälimmäisenä ole onni siitä, että lapseni tulee pärjäämään elämäss...