Kotihoitosopan hämmennystä
Kylläpä osui jossain määrin tunteisiin viime viikolla suuresti uutisoitu tutkimus kotihoidon jälkeenjättävästä vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Enkä varmasti ollut ainoa, aihe on kovasti tunteita herättävä ja johtopäätöksiähän voidaan tehdä mihin suuntaan tahansa sen mukaan, millaisia asioita halutaan elämässä ja yhteiskunnassa arvottaa.
Itse olen ollut jokaisen lapseni kanssa ne tarjotut kolme vuotta kotona ja niin on suunnitelmissa myös nyt. Rahaa on vähän, mutta vaakakupissa tuntuu paljon suuremmalta että saan viettää kiireetöntä ja aikataulutonta aikaa lapseni kanssa. Lapsen kasvun seuraaminen on ainutkertainen tilaisuus ja minun ei tarvitse hirveästi miettiä, haluanko valita kotona olon, kun yhteiskunta sen tarjoaa.
Ihmetyttää puhe kotihoidon vaikutuksesta työuriin. Minua odottaa hoitovapaan jälkeen vakituinen työsuhde, jossa ei sen kummempia etenemismahdollisuuksia ole. Uraa voin rakentaa vain kouluttautumalla uudestaan toiseen ammattiin. Omalla kohdallani hoitovapaa vaikuttaa siis negatiivisesti lähinnä eläkkeeseeni, vaikka kyllähän noita aktiivisia työvuosia olisi edessäpäin tiedossa useampi vuosikymmen. Myös tältä kantilta ajateltuna en näe mitenkään pahana pitää välillä breikkiä työelämästä kun siihen kerran tilaisuus tarjoutuu.
Jos ajatellaan yhteiskunnan kannalta, niin hoitovapaani on mahdollistanut jollekin työttömälle useamman vuoden työt ja hoitokuluja säästyy kun hoidan lastani päiväkodin sijaan kotona - kotihoidontukihan on paljon pienempi kuin päivähoidon todelliset kustannukset.
Ammatiltani olen varhaiskasvattaja, enkä mielestäni lainkaan kehno sellainen. Uskon, että pystyn tarjomaan lapselleni monipuoliset eväät elämän alkuun. Toisaalta ihmetyttää myös se, miksi kaikkien pitäisi suoriutua superhyvin neuvoloiden ikätasotesteistä, jos erot kuitenkin tasoittuvat kouluiässä? Koko kotihoito vastaan päivähoito -keskustelu käydään asetelmista, joissa hyvä elämä ja elämässä pärjääminen on yhtä kuin iso palkkakuitti. Ihmisten pitäisi uskaltaa katsoa enemmän raamien ulkopuolelle, valita muita vaihtoehtoja kuin markkinatalouden rattaiden pyörittämisen. Oma kokemukseni lyhennetystä työajasta Valon päiväkotiajoilta on se, että se nosti elämänlaatuani huomattavasti, vaikka se pienensikin palkkakuittia.
Vanhempia on moneen junaan ja varnasti eväät elämään ovat erilaiset sen mukaan, miten vanhemmilla on kykyä pysähtyä lapsen äärelle ja sukeltaa tämän maailmaan. Vaan myös varhaiskasvattajissa riittää kirjoa. Vuosien varrella olen nähnyt aika monta, joiden kyvystä pysähtyä lapsen äärelle ja sukeltaa tämän maailmaan en ole ollut niin vakuuttunut. Jokainen on vapaa tekemään omat valintansa sen suhteen, miten omat lapsensa kasvattaa ja kuinka paljon heidän kanssaan viettää aikaa. Yhteiskunta tarjoaa sitten raamit ja ohjaa ihmisten käyttäytymistä mm. tukien ja maksujen avulla. Mutta kun aletaan puhua siitä, kuinka kaikille täytyy tarjota laadukasta varhaiskasvatusta ja koulutusta, niin puhe olisi huomattavasti uskottavampaa, jos samaan aikaan ei tehtäisi mittavia budjettileikkauksia näille alueille.
Itse olen ollut jokaisen lapseni kanssa ne tarjotut kolme vuotta kotona ja niin on suunnitelmissa myös nyt. Rahaa on vähän, mutta vaakakupissa tuntuu paljon suuremmalta että saan viettää kiireetöntä ja aikataulutonta aikaa lapseni kanssa. Lapsen kasvun seuraaminen on ainutkertainen tilaisuus ja minun ei tarvitse hirveästi miettiä, haluanko valita kotona olon, kun yhteiskunta sen tarjoaa.
Ihmetyttää puhe kotihoidon vaikutuksesta työuriin. Minua odottaa hoitovapaan jälkeen vakituinen työsuhde, jossa ei sen kummempia etenemismahdollisuuksia ole. Uraa voin rakentaa vain kouluttautumalla uudestaan toiseen ammattiin. Omalla kohdallani hoitovapaa vaikuttaa siis negatiivisesti lähinnä eläkkeeseeni, vaikka kyllähän noita aktiivisia työvuosia olisi edessäpäin tiedossa useampi vuosikymmen. Myös tältä kantilta ajateltuna en näe mitenkään pahana pitää välillä breikkiä työelämästä kun siihen kerran tilaisuus tarjoutuu.
Jos ajatellaan yhteiskunnan kannalta, niin hoitovapaani on mahdollistanut jollekin työttömälle useamman vuoden työt ja hoitokuluja säästyy kun hoidan lastani päiväkodin sijaan kotona - kotihoidontukihan on paljon pienempi kuin päivähoidon todelliset kustannukset.
Ammatiltani olen varhaiskasvattaja, enkä mielestäni lainkaan kehno sellainen. Uskon, että pystyn tarjomaan lapselleni monipuoliset eväät elämän alkuun. Toisaalta ihmetyttää myös se, miksi kaikkien pitäisi suoriutua superhyvin neuvoloiden ikätasotesteistä, jos erot kuitenkin tasoittuvat kouluiässä? Koko kotihoito vastaan päivähoito -keskustelu käydään asetelmista, joissa hyvä elämä ja elämässä pärjääminen on yhtä kuin iso palkkakuitti. Ihmisten pitäisi uskaltaa katsoa enemmän raamien ulkopuolelle, valita muita vaihtoehtoja kuin markkinatalouden rattaiden pyörittämisen. Oma kokemukseni lyhennetystä työajasta Valon päiväkotiajoilta on se, että se nosti elämänlaatuani huomattavasti, vaikka se pienensikin palkkakuittia.
Vanhempia on moneen junaan ja varnasti eväät elämään ovat erilaiset sen mukaan, miten vanhemmilla on kykyä pysähtyä lapsen äärelle ja sukeltaa tämän maailmaan. Vaan myös varhaiskasvattajissa riittää kirjoa. Vuosien varrella olen nähnyt aika monta, joiden kyvystä pysähtyä lapsen äärelle ja sukeltaa tämän maailmaan en ole ollut niin vakuuttunut. Jokainen on vapaa tekemään omat valintansa sen suhteen, miten omat lapsensa kasvattaa ja kuinka paljon heidän kanssaan viettää aikaa. Yhteiskunta tarjoaa sitten raamit ja ohjaa ihmisten käyttäytymistä mm. tukien ja maksujen avulla. Mutta kun aletaan puhua siitä, kuinka kaikille täytyy tarjota laadukasta varhaiskasvatusta ja koulutusta, niin puhe olisi huomattavasti uskottavampaa, jos samaan aikaan ei tehtäisi mittavia budjettileikkauksia näille alueille.
Totta kai sinusta on mukavaa viettää aikaa lapsesi kanssa ja seurata hänen kehitystään. Tässä asiassa pitäisi kuitenkin ajatella ensisijaisesti lapsen parasta ja unohtaa oma mukavuudenhalu edes hetkeksi. On selvää, ettei sosiaalisia taitoja tai mitään muutakaan opita istumalla kotona äidin tai isän kanssa. Vaikka vanhempi olisi maailman pätevin varhaiskasvattaja, hän ei voi korvata kontakteja ikätovereihin. Enkä tarkoita, että kotihoidetut lapset välttämättä viettäisivät kaiken aikansa neljän seinän sisällä eivätkä näkisi koskaan vilaustakaan muista ihmisistä, mutta siitä huolimatta on täysin mahdotonta tarjota lapselle kotona yhtä paljon virikkeitä kuin hän päiväkodissa saisi. Kaikissa tutkimuksissa (muissakin kuin tuossa mainitsemassasi) on tultu samaan tulokseen, vaikkakin asia on mielestäni itsestään selvä ihan ilman mitään tutkimuksiakin.
VastaaPoistaEli olet todella itsekäs.
Kotona hoidettaville lapsille on tarjolla runsaasti erilaista toimintaa, jossa voi luoda kontakteja ikätovereihin. Mm. avoimet päiväkodit, asukaspuistojen ohjattu toiminta, perhekahvilat, muskarit ja kerhot. Varmasti sen tiedät sinäkin. 😊 Esimerkiksi täällä kotikaupungissani Helsingissä päiväkodit järjestävät ilmaisia leikkitoiminnan kerhoja kotihoidossa oleville yli kaksivuotiaille.
PoistaTyypilliseen tapaasi kommentoit ottamatta huomioon lainkaan jo tekstissä esittämiäni vasta-argumentteja, joten en jaksa nyt paneutua tähän tämän enempää.
Kerhossa tai muskarissa käyminen pari kertaa viikossa ei mitenkään riitä tarjoamaan lapselle riittävästi sosiaalisia virikkeitä. Nimenomaan pienelle lapselle kyseiset virikkeet ovat todella tärkeitä, koska lapsen sosiaalistaminen ei enää millään onnistu, kun tietty herkkyysvaihe on mennyt ohi. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, tiedät varmasti itsekin toimivasi väärin lastasi kohtaan.
PoistaIhmettelen kuitenkin, mistä luulet tietäväsi minun "tyypilliset tapani". En ole kommentoinut mihinkään aikaisempaan postaukseesi. Tähän kommentoin ja sävy oli tosiaan ehkä vähän turhan hyökkäävä, koska minulla puolestaan meni tuo sinun tekstisi tunteisiin. Olin nimittäin itse kotona (+ kerhossa, asukaspuistoissa ja muskareissa) hoidettu lapsi ja olen siitä katkera vanhemmilleni. En koskaan kehittynyt sosiaalisilta kyvyiltäni samalle tasolle ikätovereideni kanssa enkä kykene vieläkään olemaan normaalilla tavalla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Mielestäni se johtuu selkeästi kotihoidosta, joka ei vain kyennyt tarjoamaan riittävästi sosiaalisia virikkeitä, vaikka päiväkerhoissa sun muissa käytiinkin ahkerasti. Toivon, ettei sinun lapsellesi käy samalla tavalla.
Eli siis osaisit ottaa muiden mielipiteet ja ratkaisut paremmin huomioon, jos vanhempasi olisivat laittaneet sinut päiväkotiin vuodenvanhana? En oikein usko, että syy on kotihoidossa, elleivät kotiolosi olleet huonot.
PoistaItseään ja ymmärrystään on muuten mahdollista kehittää koko ikänsä, sinun kannattaisi hakea apua itsellesi. Katkeruus on tuhoisaa.
Tämä siis anonyymille. - selja -
En tosiaan ymmärrä, että joku valitsee lapselle haitallisen hoitomuodon vain oman laiskuutensa ja itsekkyytensä takia. En ymmärrä myöskään pedofiliaa, lasten hakkaamista tai muuta kaltoinkohtelua (en tarkoita, että kotihoito olisi tuhoisuudeltaan näihin rinnastettavissa).
PoistaMielestäni edellä mainitun kaltaisia asioita ei tarvitsekaan ymmärtää, mutta noin yleisesti ottaen osaan kyllä ottaa muiden ihmisten mielipiteet ja ratkaisut hyvin huomioon. Omat sosiaaliset ongelmani, joita en käy tässä tarkemmin erittelemään, ovat aivan selkeästi kotihoidosta johtuvia eikä niille voinut enää tehdä mitään, kun ne olivat päässeet syntymään. Ei pidä paikkansa, että itseään pystyisi kehittämään koko ikänsä, jos perusta ei ole kunnossa. Lapsella on kaikkien taitojen suhteen ns. herkkyyskausia ja jos taitoa ei opi tämän herkkyysvaiheen aikana, sitä ei opi koskaan kunnolla.
Voisit jo lopettaa länkytyksesi "haitallisesta hoitomuodosta".
PoistaSe on täysin absurdia, jos tarkoitat normaaliälyllä varustettuja, vastuuntuntoisia lapsiaan rakastavia vanhempia. - selja
Vanhempien älyllä, vastuuntunnolla tai rakastavuudella ei ole mitään merkitystä, kun hoitomuoto sinänsä on haitallinen.
PoistaOn totta, että on paljon tutkimuksia, joissa on todettu lasten hyötyvän varhaiskasvatuksesta. Osa on tehty ottaen huomioon koko ikäjakauma 1-6 vuoteen, osa on jaoteltu tarkemmin.
PoistaLisäksi on aina hyvä miettiä, mitä raflaavien uutisotsikoiden takaa löytyy. Pari vuotta sitten kohuttiin tutkimuksesta, jossa aikaisin päivähoitoon menneiden todettiin kouluttautuvan korkeammalle. Näin olikin korkeakoulutettujen, hyvätuloisten perheiden lasten laita. Kun em. muuttujat otettiin huomioon, päivähoidon aloitusikä ei korreloinut enää merkittävästi korkean koulutuksen kanssa.
Tässä uusimmassa tutkimuksessa eroja todettiin mm. lasten kyvyissä piirtää ympyröitä ja leikata saksilla. Tutkimuksen teki muuten palkansaajien tutkimuskeskus, ehkä sekin kertoo millaisia tuloksia on haluttu korostaa ja nostaa esiin.
Tutkimusten mukaan 1-2 vuotiaiden aivot eivät kestä yli 12 hengen ryhmän vuorovaikutustilanteita. Optimaalinen koko olisi 6-8 lasta. Liian suuressa ryhmässä taaperon selviytymiskeinot ovat itkuinen vetäytyminen tai aggressio.
Isojen ryhmien lisäksi päiväkotien ongelmina ovat mm. äärimmilleen venytetty henkilökunta, sijaisten puute ja vakityöntekijöiden pomppiminen ryhmästä toiseen. Nämä ovat arkea Helsingin päiväkodeissa. Vaikka olisi kuinka pätevä henkilökunta, niin työn toteuttamiselle pitää olla edellytykset.
Lopuksi haluaisin nähdä ne tutkimukset jotka puhuvat tästä varhaiskasvatuksen ja sosiaalisen kehityksen voimakkaasta korrelaatiosta kotihoitoon verrattuna. Nimittäin löytämissäni tutkimuksissa, mm. tässä uusimmassa, on asiaa pohdittu lähinnä kognitiivisten taitojen kannalta. Onko sillä sitten loppujen lopuksi merkitystä jos lasten kyky piirtää ympyrä vaihtelevat varhaiskasvatuksen aloitusiän mukaan, varsinkin kun erot tasoittuvat muutamassa vuodessa ...
En siis koe, että lapseni jäisi mistään paitsi, varsinkin kun hän kuitenkin tulee osallistumaan varhaiskasvatukseen 3 vuotta ennen esikouluikää.
Jokainen tehköön oman ratkaisunsa miten parhaiten näkee. Anonyymin sosiaalisen kehityksen ongelmat johtuvat paljon todennäköisemmin huonosta tai vaillinnaisesta kiintymyssuhteesta (jolla tutkimusten mukaan ihan oikeasti on merkitystä sosiaaliseen kehitykseen), kuin siitä, että hän ei ole ollut taaperona päiväkodissa.
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_version_CARE_WP4_D4_1_Review_on_the_effects_of_ECEC.pdf
Poistahttps://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahUKEwjOw9eC78bbAhWlF5oKHempBNoQFghHMAQ&url=http%3A%2F%2Fdiscovery.ucl.ac.uk%2F10005280%2F1%2FFINAL_BERJ_ARTICLE_10_March_04.doc&usg=AOvVaw181IvPkaC1TN25_sEhhHJL
https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_tab_contents
Kehotan tutustumaan esimerkiksi noihin tutkimuksiin, jos englanniksi lukeminen luonnistuu. Ihmettelen kyllä, mikäli senkin jälkeen kykenet uskottelemaan itsellesi, että hoitohoito on varhaiskasvatuksen veroinen hoitomuoto.
Nyt kyllä alkaa vahvasti näyttää siltä, että arvon obsessiivinen jankkaaja-anonyymi on itse "hoitohoidon" tarpeessa. :D
PoistaKymmenen pistettä ja papukaijamerkki M.M.:lle, että jaksaa vastata tuollaiselle hullulle asiallisesti.
Pahoittelen edelliseen kommenttiini eksynyttä kirjoitusvirhettä. Piti tietenkin kirjoittamani "kotihoito" eikä "hoitohoito".
PoistaTrollia ei pitäisi ruokkia, mutta koska aihe on tärkeä, suosittelen anonillille mene-testin kehittäneen Niilo Mäki - instituutin vastinetta HS:ssä. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005708846.html?share=1b3d65eee8b6c8947b7223ff81a2c6a6
PoistaLene-testi on seula. Se ei mittaa emotionaalista eikä sosiaalista kehitystä. Anonillin katkerat kokemukset kotihoidosta kertovat ennen kaikkea hänen perheensä sisäisistä ongelmista.
Otin asiakseni perehtyä noihin tutkimuksiin. Tosin vain ensimmäistä pääsin lukemaan. Toista en saanut aukeamaan ja kolmatta varten olisi pitänyt rekisteröidä tili.
PoistaEn tiedä, oletko anonyymi itse lukenut tuota ensimmäistä tutkimusta vai googletitko vain nuo tutkimukset jollain hakusanalla ja linkit kommenttiisi. Tutkimuksessa ei nimittäin oikeastaan tultu siihen tulokseen , että ns. tasapainoisten perheiden alle kolmivuotiaat hyötyisivät varhaiskasvatuksesta. Itseasiassa siellä todettiin, että huonolaatuinen (isot ryhmät, vaihtuva henkilöstö ja kiire sekä ammattitaidottomuus) ja pitkät hoitoajat aiheuttavat käytöshäiriöitä. Hyvälaatuisen varhaiskasvatuksen aiheuttamat kehityserot tasaantuivat ajan kuluessa, kuten siinä tuoreimmassa suomalaistutkimukaessakin todettiin.
Joka tapauksessa tutkimuksia ja niiden tuloksia on moneen suuntaan ja kyseinen tutkimus mielestäni analysoi niitä melko hyvin. Peräänkuuluttamaani voimakkasta korrelaatiota en tutkimuksesta löytänyt.
Omalta osaltani päätän tämän keskustelun nyt tähän enkä tule enää anonyymi sinulle aiheen tiimoilta vastaamaan.
Ps. Tuo Hesarin mielipidesivujen vastine oli yksinkertaisuudessaan oikein loistava!
Et kuitenkaan tainnut lukea tuota ensimmäistäkään tutkimusta kovin tarkkaan, sillä siinä nimenomaan tultiin siihen tulokseen, että myös ns. tasapainoisten perheiden lapset hyötyvät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, eivätkä kaikki erot tasoitu ajan myötä. Kahdessa muussa linkittämässäni tutkimuksessa ja monissa muissakin on saatu samansuuntaisia tuloksia. Toisen tutkimuksen löydät halutessasi googlesta hakusanalla The Impact of Pre-School on Young Children’s Cognitive Attainments at Entry to Reception, mikäli linkki ei toiminut. Kolmannesta ei tosiaan valitettavasti pääse lukemaan kuin abstraktin ilman käyttäjätunnusta, mutta abstraktistakin saa jonkinlaisen pääpiirteittäisen käsityksen tutkimuksen tuloksista.
PoistaEn oikein ymmärrä tuollaista toimintatapaa, että ummistetaan silmät vedenpitäviltä perusteluilta ja tutkimustuloksilta vain sen vuoksi, että itse nyt vain niin kovasti haluaa olla kotona. Minulle ei kyllä tulisi mieleenkään toimia noin omien lasten kohdalla. Toki olisi ihan kiva olla kotona päivät pitkät seuraamassa heidän varttumistaan, mutta kun kotihoidon on kerran todistettu olevan haitallista mm. lapsen kognitiiviselle ja sosiaaliselle kehitykselle, niin en minä tämän asian suhteen halua olla itsekäs.
Mutta ei siitä sen enempää. Jokaisella on oikeus tehdä omat ratkaisunsa, vaikka ne olisivat vääriäkin. Harmi vain, että tässä tapauksessa puolustuskyvytön lapsi joutuu kärsimään huonoista ratkaisuista.
Anonyymi, lopeta jo oikeasti. "Puolustuskyvytön lapsi joutuu kärsimään huonoista ratkaisuista" on sinulta puhdasta törkeyttä ja tahallista loukkaamista. Ei sinua todellakaan oikeasti kiinnosta M.M.:n lapsi, sinä häiriköit täällä tasan siksi, että olet kehittänyt tästä blogista jonkinlaisen pakkomielteen.
PoistaLukisit nyt ajatuksella tuon Niilo Mäki -instituutin vastineen ja katsoisit vastineen kirjoittajien meriittejä. Siellä on vastaajissa mm kaksi neuropsykologian erikoispsykologia ja kehityspsykologian professori.
Mutta eihän se sinulle mitään merkitse. Sinunkaltaisesi jankuttajat ovat kuin ilmastonmuutosdenialistit tai rokotevastustajat: kaikki järkiargumentointi valuu kuin vesi hanhen selästä.
Eli lopeta jo.
Luin kyllä Niilo Mäki -instituutin vastineen. En kuitenkaan oikein ymmärrä, mitä sen pitäisi mielestäsi todistaa. Siinähän puhutaan vain ja ainoastaan tuosta Lene-seulontamenetelmästä. Lene ei suinkaan ole ainoa mittari, jonka avulla kotihoidon jälkeenjättävä vaikutus on todistettu lukuisissa tutkimuksissa.
PoistaOmalta osaltani voin päättää jankkaamisen tähän, koska keskustelu ei pahemmin tunnu etenevän, vaikka latoisin kuinka monta tutkimusta pöytään. Minulla ei ole tästä blogista minkäänlaista pakkomiellettä enkä ole kommentoinut mihinkään aikaisempaan postaukseen. Tuntuu aivan siltä kuin sekoittaisit minut johonkuhun toiseen, kun nimittelet minua mm. rasistiksi ja "vakituiseksi perskärpäseksi".
Öööö no kannattaisiko sitten kommentoida omalla, vakituisella nimimerkillä? Mikset tee niin? Johtuuko kenties siitä, ettet ikinä uskaltaisi trollata noin aggressiivisesti vakinikin takaa? Koska silloin joutuisit oikeasti seisomaan sanojesi takana?
PoistaSe, kun anonyymi todistelee, ettei ole joku toinen anonyymi, on kyllä niin tyhjää tuulenpieksäntää, ettei ole tosikaan. Ehkä tuo johtuu siitä, ettei sinua laitettu lastentarhaan vauvana? :D
Saattaa vaikka johtuakin :D Seuraukset olivat hyvin kauaskantoiset.
PoistaTosin eihän minun tarvitse sinulle mitään todistella. Bloginpitäjä ainakin tietää totuuden, koska hänen pitäisi nähdä, että viestini ovat tulleet aivan eri IP-osoitteesta kuin sen mainitsemasi ”perskärpäsen”. Ikävää, jos tänne tosiaan on pesiytynyt joku vakituinen häirikkö, mutta minulla ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä.
Miten niin vakinikin käyttäjät muka joutuisivat seisomaan sanojensa takana sen enempää kuin anonyymit kirjoittelijatkaan? Nimimerkkihän on vain keksitty merkkijono eikä mikään oikea nimi. Sinäkään et käytä omaa kokonimeäsi, eli olet käytännössä yhtä anonyymi kuin minäkin.
En rekisteröinyt itselleni nimimerkkiä, koska se tuntui turhan suurelta vaivalta paria satunnaista viestiä varten. Jos innostun kommentoimaan täällä säännöllisesti, valitsen varmasti itselleni jonkin vakituisen nickin.
No johan oli aivopierukommentti tuo anomyymin!
VastaaPoistaMistä muuten mahtaa johtua, että moni lastentarhanopettja tai lastenhoitaja hoitaa oman lapsensa kotona kolmevuotiaaksi?
Aivan oikei - koska on nähnyt omin silmin, millaista se "laadukas varhaiskasvatus" on. Puhumattakaan asiantuntijoista, kuten Liisa Keltikangas- Järvinen, joka vanjasti puolustaa pienen lapsen kotihoitoa.
Pieni lapsi EI tarvitse virikkeitä 8-10 tuntia vuorokaudessa. Päinvastoin, se sterssaa pientä lasta. Vai onko joku tietämätön nykypäiväkotien resursseista? - selja-
Nimenomaan! Virikkeellinen aamupäivä on aivan riittävä. En oikein usko, että yksikään lapsi hyötyy kahdeksan tunnin "virikkeellisyydestä" eihän koulussakaan olla aluksi kuin 4-5 tuntia.
PoistaPahoittelut, että sulla blogin kirjoittaja on noin sitkeä ja tavattoman pahantahtoinen vakituinen perskärpänen, kuin tuo eka anonyymi. Joku siellä jossain ei millään pääse yli siitä, että olet onnellinen maahanmuuttajataustaisten miehen puolisona. Siitähän tuo pakonomainen jokaiseen postaukseen urputtaminen ja ilkeämielinen loukkaaminen johtuu.
VastaaPoistaHei rasisti-anonyymi. Sulla on selvästi aivan surkea elämä. Mitä jos tekisit sille jotain, sen sijaan, että käyt kerta toisensa jälkeen vihayrjöllä täällä?
Kiitos Loviisa 💛
Poista