Pimeän jälkeen

Kävin kolmosen kanssa iltakävelyllä. Yhtäkkiä tupsahdimme Valon entiselle päiväkodille. Tiesin, että se on sillä suunnalla, mutta en (ainakaan tietoisesti) suunnannut sinne. Mieli on ollut siellä toisinaan, mutten ole kertaakaan palannut näköetäisyyden päähän sen jälkeen kun poistuin päiväkodilla pidetystä Valon muistotilaisuudesta. Tuo muistotilaisuus on jäänyt mieleen rankkana ja vaikeana. Jälkeenpäin olen miettinyt, että minun olisi pitänyt ymmärtää kieltäytyä siitä. Päiväkoti oli se paikka, jossa Valo oli, kun hän ei ollut kanssani. Oli psyykkisesti raastavaa mennä samoihin tiloihin, josta kävin aina hakemassa Valon, ilman että Valo oli siellä odottamassa. Suuri, kirkuvan punainen alleviivaus sille, että Valo on poissa . Paikka sai edelleen surumieliseksi. Jos olisin ollut yksin ja olisi ollut mahdollisuus uppoutua muistelemaan ja tunteilemaan, olisin ehkä tirauttanut pienet itkut. Nyt kolmonen piti kiinni todellisuudessa. Kaarsimme vain ohi, kurkkasin vähän tuttuun pihaan ja vii...

Kuvatulkkaus: Passiflora (jonka suomalaista nimeä en tiedä) kukkii terassilla Viimepäivät ovat kuluneet ulkona säästä nauttien ja puutarhahommia innokkaan pikku"apurin" kera tehden. Olemme kaivaneet pienen perennapenkin ja istuttaneet terassille ruukkupuutarhan. Pikkuhiljaa siemenetkin ovat alkaneet itää. Vielä olisi tehtävää, rapanperintaimi odottaa istutustaan, kulahtaneet narsissit multaan kaivamista ja jonkinlaisen unikkopenkinkin olin ajatellut perustaa. Niin ja kaapissa odottaa maalia puutarhakalusteiden kunnostusta varten... Puuhaa ei siis puutu, mutta onneksi se on mieluista. Uusi koti alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta, eikä haikeus ja kaipuu vanhalle asuinalueelle enää juurikaan iske. Tavarat ja psyyke alkavat löytää omat paikkansa. Kuvatulkkaus: Kolmonen juoksee selin kameraan asukaspuiston nurmialueella hellepäivänä shortseissa ja hihattomassa paidassa Päivät ovat kuluneet tiiviisti kolmosen kanssa, sillä mies sai vähän yllättäen opiskelupaikan ja on...

Olen ollut pitkään aika huono sosiaalisen median käyttäjä. En erityisemmin pidä ajatuksesta, että nimeäni googlaamalla löytyisi yhtä sun toista elämääni liittyvää tietoa. Facebook-tilini olen pyrkinyt pitämään hyvin pienelle piirille rajattuna. Kun veljeni vuodenvaihteessa lähti reissaamaan Aasiaan, loin instagram-tilin seuratakseni hänen kuulumisiaan. Ja huomasin, että sovellus on itseasiassa aika hauska. Yksityisyysasian olen kääntänyt lähes päälaelleen facebookiin verrattuna, sillä tilini on avoin kaikille - toisaalta se myös rajaa paljon sitä, millaista materiaalia tilillä julkaisen. Erilaisia kanavia seuraamalla voi oppia paljon tuttavistaan ja entisistä sekä nykyisistä työkavereista. Joku on tarkka kielestään, toinen tekee jokaisen klassisen kirjoitusvirheen, jonka suomenkieli sisässään kantaa. Yksi kuvaa uupumatta taaperonsa vaatteita ja muistaa merkitä kaikki vaatebrändit mukaan hastagein. Hän aika varmasti kuvaa myös uuden kevättakkinsa, silmälasinsa, astiastonsa ja niin ede...