Oodi kulttuurille

Muistan, että kiinnostuin toisista kulttuureista ja uskonnoista jo hyvin varhain, 13-vuotiaana. Minulla oli työpöydällä kirjoitusalustana maailmankartta ja piirsin siihen tussilla erilaisia reittejä, joita halusin matkustaa. Ensimmäinen suuri kiinnostuksen kohteeni oli Intia. Minua kiehtoi hinduismi ja ennen kaikkea uskontoon liittyvä ruokakulttuuri, olinhan juuri ryhtynyt myös kasvissyöjäksi. 14-vuotiaana ryhdyin käymään Hare Krishna -temppelissä sunnuntaijuhlissa ja uskallan sanoa, että se muokkasi maailmankuvaani aika paljonkin. Toisaalta samaan aikaan luin myös filosofiaa, psykologiaa ja välillä kaikkea esoteerista ja teosofista huttua sekä new age -juttuja. Joka tapauksessa temppelikäynnit olivat häkellyttäviä ja upeita minulle, jonka kokemus uskonnon suorittamisesta oli luterilaisen betonikirkon huipputylsät jumalanpalvelukset ja monotoniset, surumieliset virret.

Lopulta kyllästyin siihen, ettei temppelillä saanut kyseenalaistaa mitään ja käynnit jäivät muiden juttujen jalkoihin. Kiinnostus pysyi pitkään Aasian maaperällä. Ihastuin buddhan kirjoituksiin ja ajatuksiin sekä Tao Te Kingiin, jonka avaan edelleen tasaisin väliajoin. Siinä ohella luin useampaan kertaan Kalevalan ja ehdotin meidän neljän teinitytön kokoonpanemalle "bändillemme", että sovittaisimme Kalevalan säkeitä. Ehdotus ei jotenkin kummasti mennyt läpi. Muut halusivat soittaa metallia. Homma niin sanotusti kusi siihen.

Kuvatulkkaus: muutoin tyhjällä seinällä maalaamani kente-kuvioinen taulu (kuvioina on erilaisia, säännöllisessä järjestyksessä toistuvia siksak-kuvioita, pysty- ja vaakaviivoja sekä pisteitä). Seinälle heijastuu myös ikkunassa roikkuva pisaranmuotoinen kynttilälyhty sekä ikkunan takana olevien puiden oksia

Myöhemmin reggae-harrastus vei mennessään ja sai tutkimaan tarkemmin mustaa kulttuuria. Kiinnostus vei kohti Afrikan manteretta. Minua kiehtoo olemassaolo, ihmiselämän nivoutuminen ympäröivään kulttuuriin ja sukupolvien ketjuun ja se, miten oma ympäristömme, taustamme ja kokemuksemme muokkaavat meitä. Oma kulttuuri on toisinaan niin lähellä, että sitä on vaikea hahmottaa.  Tavat ja uskomukset tulevat eri tavalla esille ja eläviksi kun niitä selittää jollekulle, joka ei tunne kyseistä kulttuuria. Sitä ymmärtää, että tuttuakin tutumpi kulttuuri on yhtä lailla eksoottinen ja täynnä kummallisia tapoja ja ajatuksia. Oma monikulttuurinen suhteeni on vahvistanut, syventänyt ja haastanut ymmärtämystäni siitä, mitä on olla suomalainen. Samalla se on avannut silmiä sille, kuinka valtava manner Afrikka on ja kuinka valtavasti sinne mahtuu erilaisia kulttuureita. Oman mieheni ashanti -heimon kulttuuri on niin pieni pala Afrikkaa, mutta samalla itsessään niin suuri - täynnä tarinoita, symboleja, uskomuksia, sanontoja.. Kaikkea, joka rakentaa ihmisen maailmankuvaa ja käsitystä itsestään.

Kolmonen on onnekas, kun saa kasvaa kahden hienon kulttuurin vaikutuspiirissä. Toivon, että hän oppii arvostamaan omia sukujuuriaan ja olemaan ylpeä taustastaan. Kun tietää, mistä on tullut, on helpompi hahmottaa, minne haluaa mennä.