Minun ihoni on ruskea

Kolmonen on hurjan kiinnostunut väreistä ja niitä käydään läpi tällä hetkellä paljon. Olin aina ajatellut, että lapset eivät kiinnitä pieninä paljoakaan huomiota ihmisten ihonväriin tai muihin etnisyydestä kertoviin tunnusmerkkeihin, mutta näin uudesta tulokulmasta katsottuna, se on aika pahaa lasten aliarvioimista. Olen kuitenkin jo vähintään vuoden huomannut, että kolmonen on huomattavasti kiinnostuneempi tummaihoisista miehistä, hän saattaa osoittaa tummaihoisia afrikkalaisia ollessamme liikenteessä ja todeta "papa" tai nyt viime aikoina tämä on jalostunut muotoon "papan kaveri". Myös ylellä pyörinyt kolmiosainen dokumentti vauvojen ja taaperoiden kehityksestä  vahvisti tämän huomioni. Siinä esiteltiin psykologinen testi, jossa noin vuoden ikäiset laitettiin valitsemaan leikkivätkö naisen kanssa, joka jakaa lelut epäreilusti, mutta kuuluu samaan etniseen ryhmään kuin lapsen äiti, vaiko naisen kanssa, joka jakaa lelut reilusti, mutta edustaa toista etnistä ryhmää. Lapset valitsivat aina tutulta näyttävän naisen.

Kuvatulkkaus: kolmonen kävelee Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa

Tuttuus vetää meitä puoleensa, koska se synnyttää tietynlaisen turvallisuuden tunteen, oli tuo tunne kuinka hataralla todellisuuspohjalla tahansa. Ennakkoluulot ja stereotypiat ovat kuitenkin aina ympäristöstä imettyjä.
Vaikka kolmonen selkeästi erottaa ihmiset toisistaan sen mukaan, mihin etniseen ryhmään nämä kuuluvat, en usko, että sille on hänelle kovin suurta merkitystä (paitsi tietysti siinä mielessä, kuka näyttää tutulta). En myöskään usko, että hän osaisi sijoittaa itseään mihinkään etniseen ryhmään. On pysäyttävää kun hän tutkii omaa ihoaan ja miettii sen väriä, vertaa sitä sitten minun tai isänsä ihoon ja miettiii niiden väriä. Pysäyttävää se on niiden merkitysten vuoksi, jota minä voin tuolle tilanteelle antaa. Kolmoselle kyse kuitenkin lienee vielä vain erilaisten värien opettelusta.

Kuvatulkkaus: kasvihuoneen kukkaloistoa

Jonain päivänä kolmoselle toki alkavat avautua ihonväreihin ja etnisyyteen liittyvät monimutkaiset kysymykset. Mutta toivon, että onnistun kasvatustyössäni siinä määrin hyvin, että kolmonen tietää, ettei ole puoliksi sitä ja puoliksi tätä. Ei puolikas, vaan kokonainen ja 100% täydellinen juuri sellaisena kuin on, niin kuin me kaikki.

Kuvatulkkaus: kolmonen katselee kasvitieteellisen puutarhan lummehuoneen isoa vesiallasta



Kommentit

  1. Jännä ajattelutapa. Miks puolikkuus olis huono asia? Mä oon puoliks marokkolainen, ja puoliks suomalainen. Hyvä näin! Nykyään hyssytellään liikaa, pehmitetään ja pelätään erilaisuutta ja siks ei saa puhua asioista oikeilla nimillä. Koska faktahan on se, et sun suloinen lapsi on puolet geeneistään perinyt sulta, ja puolet sun mieheltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua tässä puolikas-hommassa jotenkin hämää ennen kaikkea se merkitys, minkä ajattelen olevan siellä takana. Se, että ihminen määritellään puolikkaaksi, siis vähemmäksi, tavallaan alempiarvoiseksi. Että on puoliksi kahden kulttuurin edustaja, muttei kokonaan kumpaakaan. Ajattelen, että se on asia, mitä minun on vanhempana hyvä pohtia ja mitä moni kahden etnisen taustan omaava vanhemman lapsi usein pohtii rakentaessaan identiteettiään.
      Toki geneettisesti asia on 50-50, mutta identiteetissä on kyse paljon laajemmistakin asioista.

      Sattumalta törmäsin tänään bbc:n sivuilla videopätkään tästä aiheesta, jos kiinnostaa:

      BBC News - 'I'm from more cultures than you!'
      http://www.bbc.co.uk/news/stories-47418905

      Poista

Lähetä kommentti